Sormiruokailijan puuro

Sormiruokailijan aamupuuro. Mitenkäs sen syöttäisi, kun lusikka ei ole vielä käytössä ja puurona ei ihan toimivaa sormiruokailtavaa.. Joku viisas on keksinyt laittaa puuron vohvelirautaan ja tadaa, siinäpä on syöminen sormiruokailijaa varten.

Kuulun Simppeli sormiruokakeittiö-facebookryhmään, ihan huippu ryhmä  muuten! Siellä on toistuvasti pohdittu puuron koossa pysymistä vohveliksi paistaessa. Kananmunan lisääminen helpottaa heti, mutta mikäli kananmunaa ei voi käyttää niin homma on koettu haastavaksi ja niin koin minäkin aluksi.

Tässä minun vinkkini keittelyyn:

Puuro porisemaan.

 Parhaiten onnistuu Elovenan kaurahiutaleilla ja Myllyn ohrahiutaleilla. Nallen neljän viljan hiutaleilla on haasteellisempaa. Nämä minun ja mieheni kokemuksen perusteella, ei mitään sen tieteellisempää :D.

Keitä puuro kökköiseksi eli neste niin kuiviin kuin vaan pohjaan palamatta pystyt. Vaatii siis loppumetreillä jatkuvaa sekoittamista. 

Sitten puuro kuumaan vohvelirautaan. Ja nimenomaan paksuksi kerrokseksi! Aluksi tasoittelin puuron ihan liian ohueksi kerrokseksi ja ihmettelin, että mikä on, kun ei onnistu. Laitan paksun kerroksen ja annan raudan painaa puurokökön kasaan. Tässä tietysti etua on vohveliraudasta, jossa on painava ylälevy.

Ja valmista tulee!

Aina ei ihan kokonaista, mutta sinänsähän sillä ei ole väliä, kun meillä ainakin jaetaan puuro pinempiin osiin, jotta neidin on helpompi syödä.

Joskus taas onnistuu paremmin.

 Ja toisinaan hillosilmäksi laitetaan Pilttiä tms. sosetta.

Käsittämättömän hyvin on uponnut ainakin tähän saakka!

Mumsmums ja rouskrousk

Epätarkka kuva,  mutta ruokana siis tomaattia, jauhelihaa, pastaa ja paprikaa.
 

Kuvat sikin sokin aamupalaa, lounasta, välipalaa ja iltapalaa.

Seuraava askel meidän sormiruokailussa otettiin, kun tilasimme Stokken Trip trap tuoliin sopivan Playtray-tarjottimen. Vertailimme tätä Playtray- tarjotinta ja Stokken omaa Tray-tarjotinta. Silmämääräisesti katsottuna tämä näytti isommalta ja tärkein syy miksi valitsimme tämän oli tarjottimessa olevat korkeat reunat. Stokken omassa tarjottimessa reunat ovat matalemmat ja loivat. Tässä Playtrayssa reunat ovat pystysuorat. Olin ennakkoon lukenut vauvojen innosta tuuppia ruokaa lattialle, ajattelimme, että tämä ehkäisisi sitä. Tältä tarjottimelta ruokaillessa pitää ruoka kunnolla nostaa, jos sen mielii saada reunan yli. Muutoinkin tämä tarjotin tuntui enemmän sormiruokailuun soveltuvalta. Ja näin pari kuukautta myöhemmin voin todeta, että oleme olleet tyytyväisiä valintaamme.

Toki iso askel otettiin myös siinä, että ylipäätään neiti siirtyi ruokailemaan syöttötuoliin. Sormiruokailussahan on erityisen merkittävää asento, jossa lapsi ruokailee. Pidin neidin asentoa vielä liian huterana sekä mielessäni väikkyi jostain lukemani juttu, että fysioterapeutit suosittelevat kovalla istuttamista vasta 8 kuukaudesta eteenpäin. Neuvolantätimme totesi kuitenkin, että ruokailu on niin lyhyt aika, että aivan hyvin voi laittaa syöttötuoliin ja katseltuaan neidin istumista sylissäni neuvolakäynnin aikana totesi, että kyllä tukevalta jo näyttää. Tuntui, että syöttötuoliin siirtymisen jälkeen ruokailumme otti ison askeleen eteenpäin! Onhan lapsi tuossa ihan eri tavalla omatoiminen kuin sylistä ruokaillessa.

Paprikaa, päärynää, melonia ja maissinaksu.

Syöttötuoleissa on myös istumisen kannalta huikeita eroja! En ollut edes tullut ajatelleeksi kuinka suuria. Neiti oli kotona istunut jo pitkään Stokkessaan oikein komiasti. Menimme kyläpaikkaan, jossa oli tämä perinteisempi syöttötuoli, merkkiä en tiedä. Neiti humsahti ja lysähti tuoliin aivan täysin. Aivan, kun olisi menty useampi viikko takaisin päin istumisessa (edelleenkään neitiä ei siinä kohden sylin lisäksi istutettu muuta kuin ruokailuhetket syöttötuolissa). Ei siis hiukkaakaan ole kaduttanut, että tuli ostettua tuo tuoli, josta sai iloita jo vauva aikana Newborn istuimen kanssa, kun vauva pääsi ruokapöydän ääreen meidän kanssamme heti vauvasta alkaen ja nyt Babyset istuimella.

Riisiä, melonia, päärynää ja paprikaa.

Riisiä haasteeksi pinsettiotteelle.

Päärynää, melonia ja vispipuuroa.

Melonia, kurkkua, riisiä ja kanaa.

Kerhossa kurkku oli siivutettua ja sellaisenkin syöminen sujui, joten kokielin kotiruokailussa molemmilla malleilla.

Banaania, kaurapuuroa ja puolukoita.

Puolukoita pinsettiotteen harjoitteluun.

Perunaa, porkkanaa, kananmunaa ja kurkkua.

Päärynää ja banaania.

Banaani aiheutti muutaman kerran lohduttomat itkut, kun ilmeisesti paakkuuntui ikenen ympärille niin, että neiti hätääntyi ennen kuin oli riittävästi yrittänyt mäyssätä sitä irti. Nyt ollaan oltu siitä vähän tauolla.

Pastaa, päärynää, kurkkua ja riisikakkuja.

 Oho, onpas tullut koottua iso annos!

Pikkuneitien samisteluun

Ompelin omalle Neidille Giant Apple-kaavalla Frozen mekon koossa 68cm. Ensin aikani turhaan yritin etsiä kaupoista Frozen vaatteita noin pienelle, mutta eipä niitä ole. No, eihän toki tuon ikäinen vielä elokuvaakaan ole nähnyt, mutta äiti on :). Myydäänhän niitä kankaita, joten ei muuta kuin itse hommiin. 

Samanlaisen, mutta erivärisillä resoreilla, ompelin myös Neitiämme puolivuotta vanhemmalle kummitytölle koossa 82cm.

Mekkojen valmistuttua ja sitä omalle neidille testatessa tajusin vasta ensikerran, että kyse on tosiaan enemmänkin paitamekosta kuin mekosta, sen verran lyhyt helma on. Harmi, että en tajunnut aiemmin, olisin pidentänyt helman kunnon mekoksi. Vasta päällekokeilun jälkeen tuli kunnolla katsottua vaatteen kuvaa ja kiinnitettyä huomiota siihen ettei vaate ole siinäkään mekkomitassa vaikka mekkohelmainen onkin. 

Eiköhän tälle joka tapauksessa ole kesällä käyttöä. Kummityttö saa omansa syntymäpäivälahjaksi.

Kaava: Ottobre, Giant Apple

Kangas: Poppanavakka

Namnam- Sormiruokailu

Kuten aiemmin kerroin, on minusta ehtinyt tulla jo melkoinen imetyksen puolestapuhuja. Neiti täytti kuusi kuukautta ja imetyksen oheen oli aika ottaa mukaan kiinteät ruoat. Neidin ollessa kolme kuukautinen törmäsin usein termiin sormiruokailu. Mistä siinä oikein on kyse?! Ryhdyin ottamaan asiasta selvää. Kautta-aikainhan on soseiden ohessa sormiruokailtu, mutta tämän jutun pointtina olisikin se, että soseet jätetään syrjään ja lapsi itse hallitsee alusta saakka ruokailutilannetta sormiruokaillen.

Mikäli haluat perehtyä asiaan,

Aluksi kannattaa tutustua muutamaan nettisivuun:

Lapsentahtinen sormiruokailu

"Baby-led weaning (BLW) eli lapsentahtinen sormiruokailu on yleistymässä kun tieto sen hyödyistä leviää.

Idean äiti, Gill Rapley, on toiminut terveydenhoitajana Englannissa 25 vuoden ajan ja on nyt Unicef UK:n Baby Friendly Iniative -ohjelman johtaja. 2000-luvun alussa hän tutki vauvojen tapaa käsitellä ruokaa. Tarkkaillessaan vauvoja hän tuli siihen tulokseen, että vauvat tietävät itse milloin ovat valmiita siirtymään kiinteisiin ruokiin.

70-luvulla vauvoille annettiin soseita jo 2-3 kuukauden iässä. Nyt tiedämme, että vauvan suolisto ja ruoansulatusjärjestelmä ei ole valmis muulle kuin maidolle ennen puolen vuoden ikää. Puolen vuoden iässä vauva osaa jo istua, tarttua kiinni ruokaan, viedä sen suuhunsa ja pureskella. Hän osaa jo syödä itse, eikä tarvetta soseille enää ole."

Näin pääset alkuun

Sekä mielestäni kannattaa tutustua seuraaviin kirjoihin:

Rapley & Murkett: Omin sormin suuhun

Kuva: poimittu netistä

Sekä Minä syön itse- Sormiruokailun käsikirja

Kuva: poimittu netistä

 Lisäksi Facebookista löytyy totta kai aiheeseen liittyviä ryhmiä, joiden kautta oppii lisää.

Mitä enemmän asiaan perehdyin sitä vakuuttuneemmaksi aloin tulla siitä, että minun tehtäväni ei ole tuupata ruokaa lapseni suuhun vaan tarjota hänelle ruokaa tutustuttavaksi ja syötäväksi. Perustelut, joilla sormiruokailua puolletaan ovat saaneet minut niin vakuuttuneeksi, että enemmänkin ihmettelen miksi kuvio eletään vielä niin paljon soseiden kautta.

Nyt olemme sormiruokailleet kaksi viikkoa! Ensimmäinen kerta meni paremmin kuin olin edes uskaltanut odottaa. Ensimmäsillä kerroilla lapsi saattaa vain tutustua ruokaan ja heitellä sen lattialle (lapsihan ei tiedä, että siinä on aikuisten normiston mukaan jotakin väärää, hänelle ruokaan tutustuminen on leikkiä) tai mitä kukakin, mutta suuhun ei välttämättä päädy vielä mitään. Meillä neiti kuitenkin aika nopeasti vei ensimmäisen maisteluannoksen, porkkanan, suuhunsa, jota luonnollisesti seurasi irvistys. 

Neidin elämän ensimmäinen ruoka-annos. Kurkkua ja hörytettyä bataattia ja porkkanaa.

Ensimmäisen päivän ruokailu oli jopa niin tuottoisa, että todistettavasti ensimmäistä kertaa ruokaa päätyi myös vatsaan.

Olemme onneksemme saaneet myös oikein myönteisen neuvolantädin, joka totesi, että tämä on hänelle uusi juttu (ei tietenkään sormiruokailu yleensä, mutta tämä lapsentahtinen maidosta vieroittaminen, jossa ei soseet kuulu siihen oheen) ja, että mielenkiintoista kuulla tästä sitten enemmän ja kuinka meillä menee. Noh, ehdinhän toki hänelle suu vaahdossa intoa piukassa ensin selittää kaikkea mitä olin aiheesta lukenut.

Todennäköisesti tulen aiheesta kirjoittamaan myöhemminkin sillä olen aivan yhtä innoissani perehtynyt tähän kuin imetykseenkin.

Aurinko armas

Enpä olisi uskonut miten suosittu itsetehty lelu voisi olla!

Bongasin Eilen tein- blogista ihanan lelun Onnin ja Ilonan katselukankaasta. Postausta lukiessani meidän neiti ei ollut vielä osoittanut erityisempää kiinnostusta mitään leluja kohtaan, joten kuvaukset  lelussa olevien katselukuvien "toimivuudesta" saivat innostumaan.

Tilasin itselleni virikekuvakangaspalasen ja lisäksi pari korttia. Aluksi meillä katseltiin kortteja ja kankaan kuvia ihan sellaisenaan ja yritin selvittää mitkä niistä saisivat neidissä jonkinlaista reaktiota aikaan. Korteista punaisella pohjalla oleva lintu toimi oikein hyvänä katseen vangitsijana ja se oli myös ensimmäisiä asioita, joita neiti oikeasti silmillään lähti seuraamaan. Tätä ei kuitenkaan kangasrivistöstä löytynyt. Kankaan kuvista parhaiten "toimi" aurinko, sammakko ja riikinkukko.

Ompelin  neidille kolmiolelun. Kolme kuvaa kolmioksi ja toisesta kankaasta päätypalat. Aurinkokuvan takana on ommeltuna paistopussi rapinaa tuomaan. Aikomuksenani oli tuunata ohjetta vielä niin, että olisin laittanut lelun sisään kulkusen, mutta olin niin tohinaa täynnä lelua tehdessä, että tällainen aikomus unohtui.

 Melkoista riepotusta tämä lelu onkin saanut. Uutena lelusta ei tullut kuvia otettua, joten tässä jo melkolailla ruttuisena. Luulen, että tuo kolmion muoto tekee lelusta helposti pideltävän, helpomman kuin mitä neliö olisi. Aluksi lelua esiteltiin neidille ja katseltiin yhdessä kuvia ja puserreltiin niin, että rapisi. Nyt neiti saattaa makailla lattialla selällään, katsella kuvia ja puserrella lelua omissa käsissään, välillä viskaista syrjään, kääntyä mahalleen ja taas puserrella lisää. Paljon on myös nauhoja laitettu suuhun ja samanaikaisesti nyhdetty lelua käsillä.

 Samalla kerralla ompelin kahdesta palasesta lituskaisen lelun ystävän vauvalle, hänestä oli tuolloin vasta tieto masussa olosta. Nyt tämäkin neiti on jo ehtinyt syntyä ja lelukin matkalla omistajalleen. Kankaiden välissä on kuvan kokoinen pala vanulevyä ja paistopussia.

Kankaat: kuvakangas Onni ja Ilona, mustavalkoinen-kangas Kangastus

Nauhat: Karnaluks

Söpöstelyä

Tällaisen söpöstelymekon ompelin jo ennen kuin meidän neidistä oli mitään tietoa. Pitkään mekko kuitenkin pyöri vain ompelupöydällä ja itseasiassa niin pitkään, että neiti ei ole lainkaan tätä käyttänyt ja nyt alkaakin olla turhan piukea totesin, kun kokeilin.

Seuraavan koon kaavat, kun saan käsiini niin sillä surauttelen sitten neidille käyttömekon. Kangaskin on jo katsottuna.

Kaava: Giant Apple, Ottobre 3/2014

Kankaat: Pallokankaan ostopaikkaa en enää muista. Resori Triteksistä.

Vauvaperheen hankinnat 1

Ajattelinpa kirjoitella juttuja vauvaperheen hankinnoista, jotka oon ainakin ite kokenut superhyvinä. Moni niistä on päätynyt meille jonkun muun suosituksesta, joten ilolla jaan hyviksi kokemiamme juttuja eteenpäin.

Ihan ensimmäisenä on mainittava meille ajankohtaisin hankinta eli lämpöpussi turvakaukaloon.

Hankimme uutena Britaxin turvakaukalon. Neidin kasvamisen myötä se on luonnollisesti käynyt yhä ahtaammaksi ja ihan vihon viimeinen juttu oli, kun tulivat nuo hurjan kovat pakkaset ja neidille oli puettava toppahaalari päälle. Tokikin tuonne kaukaloon pitäisi laittaa lapsi ilman toppavarustusta, mutta käytännössä se ei vaan aina ole mahdollista. Auton kylmyys lähdettäessä-lyhyet ajomatkat ym. ovat käytännön tilanteita, joissa näin ei tule toimitttua. Lisäksi tuntuu, että tuossa Britaxin kaukalossa jalkojen välistä tulevan vyön kohta ja muoto ei ole ihan loppuun saakka hiottu.

Siinä vaiheessa, kun neiti ymmärsi lähtöä tehtäessä, että on päätymässä kaukaloon alkoi aina hurja itku. Valittelimme ääneen tuota lähdön tuskallisuutta ja kaukalon ahtautta useammallekin ihmiselle ja aloimme saamaan ympäriltämme mainintoja kaukalopussista. Googlettelin hiukan millaisesta kapistuksesta on kyse. Jostain syystä tällaisen olemassa olo on mennyt meiltä täysin ohi aiemmin.

Hetken mietimme, että vieläkö viitsimme tuollaista ostaa, kun sen hyödyntämisikä jää niin kovin lyhyeksi, kun alkaahan neidin turvaistuimeen siirtyminen sentään jo kolkuttelemaan lähellä. Ajattelimme kuitenkin, että jos se vain suinkin helpottaa tätä lopputalven elämää niin se on todellakin hintansa arvoinen. Aluksi yritin kysellä josko nettikirpputorilta olisi tällaisen löytänyt, mutta kaikki taisivat mennä kovien pakkasten alkaessa, joten olin auttamatta myöhässä. Niinpä hankimme tämän uutena lastentarvike liikkeestä.

Ja on kyllä niin ykköshankinta!

Lähdöt ovat helpottuneet huomattavasti. 

Turvavyöt tulevat pussin takaosissa olevista aukoista pussin sisään ja laitetaan siis pussin sisällä lapsen ympärille. Huomattavasti turvallisempaa ja ylipäätään toimivampaa!

Nyt säiden lauhduttua tuo meidän pussi tuppaa olemaan melko kuuma. Hämmentävää kyllä sillä kyseisessä liikkeessä ei ollut edes ohuempia!

Käytännön kokemuksella suosittelen siis ehdottomasti! 

Ja tämä ei ole millään tapaa maksettu mainos :).

 

Vauvanpesä- Babynest

Minulla oli alunalkaen vahva ajatus siitä, että lapseni tulisi nukkumaan Kelan laatikossa. Ihan pelkästään jo fiiliksenkin vuoksi! Olin bongannut hyvän ohjeen laatikon tuunaamisesta mieleiseksi ompelemalla ja sitä oli tarkoitus hyödyntää.

Siirsin ja siirsin ompelemista. Ensin piti tehdä harmaa, sitten vaaleanpunainen. Mutta koska olimme jääneet hieman epävarmoiksi tulokkaan sukupuolesta tuntui vaaleanpunainen vähän riskiratkaisulta. Ja niin muut ompelukset ajoivat ohi.

Juuri oikeaan aikaan Facen ompeluryhmissä alkoi näkyä kuvia Vauvanpesistä eli Babynesteistä. Voi kuinka söpöjä! Minäkin päätin tehdä sellaisen.

Hyvä, että tein! Meidän Kirppustiina, kun tuli sen verran ennakkoon, niin alkuun tuntui kovastikkin huutavan hätäänsä siitä minne oli joutunut. Synnärillä auttoi kapalointi ja kotona tuntui tuovan helpotusta tuo vauvanpesä, jossa on hyvinkin pieneen rajattu tila ja pehmeät seinämät ympärillä. Neiti makaili pedissä hyvinkin aktiivisesti ne ajat jolloin suostui olemaan muualla kuin sylissä.

 

Suurimmassa osassa ohjeita pesä on tehty 60cm pitkäksi. Kannattaa ehdottomasti tehdä 70cm. Meillä jäi ainakin turhan nopeasti pieneksi.

Hyödynsin Diary of A- ja Me, Myself & I- blogeista löytämiäni ohjeita.

Kankaat: Kangastus

Renkaat: Karnaluks

Nauha: Nokian kauppahuone

Sellaisen kiristysmakenisminkin ostin, mutta se ei koskaan päätynyt käyttöön asti

Pieni tytön tyllerö vaaleanpunaisissa

Olin jo pitkään tehnyt lastenvaatteita, lähinnä ompelemalla, jo ennen kuin omasta odotuksestani oli tietoakaan tai oikeastaan vielä ajatustakaan. Lastenvaatteiden tekeminen on niin paljon motivoivampaa kuin aikuisten! 

Olin pidemmän aikaa katsellut ohjetta virkattavaan, helppoon, vauvan nuttuun. Mahtoikohan olla jokin Facebook-ryhmä, jossa kuulin Strömsö-nutusta. 

Ruotsia en häävisti hallitse, mutta videota katsellessa ja tämän blogin kuvia katsellen suoriuduin tehtävästä. Nuttu muotoutuu kahdesta kuusikulmiosta, eipä siis tarvita monimutkaisten ohjeiden lukutaitoa sen kummemmin.

Lopetin nutun tekemisen vain summissa jossakin kohtaa kierroksia sen kummemmin laskematta. Pitkään osaset majailivat kaapissa ennen kuin viimein yhdistin palat ja tein reunukset ja napinlävet. Edelleen nuttu sai hautua kaapissa kunnes perheeseemme syntyi pieni tytön tyllerö niin soma :). Ensimmäistä kertaa kotoa vaavin kanssa liikkeelle lähtiessä tuntui, että vaavi hukkui kaikkiin vaatteisiin mitä hänelle laittoi, mutta tämäpä oli juuri oikean kokoinen!

Ensimmäisillä reissuilla nutusta puuttuivat vielä napitkin, kun omista varastoista ei löytynyt riittävän montaa samanlaista vaaleanpunaista nappia. Sitten löytyikin aivan täydelliset napit!

Ensimmäisen reissun jälkeen poistin napeista kaksi ylintä. Mielestäni ne menivät aivan liian lähelle vaavin suuta. Tokikin näissä napeissa on tehty kasvopala niin, että se menee osittan toisen kappaleen läpi eikä voi irrota muusta napista muuta kuin napin rikkuessa. No, ennemmin olen ylivarovainen! Ylin nappi oli muutenkin liian korkealla, sitä ei olisi tullut pidettyä kuitenkaan kiinni.

Vaavia odottaessa löysin kirpputorilta söpön myssyn, jota ei juuri ollut käytetty, niin uudelta se näytti. Pakko se oli ostaa vaikka täyttä varmuutta vaavin sukupuolesta ei ollutkaan. Aivan täydellinen yhdistelmä nutun kanssa! Äidin pikku hiiri!

 

Näin sonnustautuneena meidän neiti reissasi ensimmäiset viikkonsa. Nyt tuo nuttu on jo pieni, sen verran kasvuspurttia vaavi on ensimmäisinä viikkoinaan ottanut.

Lanka: Novita, 7 veljestä

Napit: Sinelli

Pienelle prinsessalle

Minut ja mieheni kutsuttiin luottoaikuisiksi, "kummeiksi", pienelle prinsessalle. Kummit lainausmerkeissä siksi, että kyse oli nimiäisistä, ei kasteesta. Joka tapauksessa tilaisuus oli aivan ihana. Paikalla oli paljon vanhempien ystäviä ja tunnelma oli iloinen. Prinsessan nimi sai ablodit julkistuksen jälkeen ja lapsen äiti oli askarrellut meille kummeille todistukset. Juhlan sankari itse oli aluksi tyynen rauhallinen, mutta osan ohjelmallisista osuuksista itkeänarisi, kuten tällaisissa tilaisuuksissa juhlittavan usein on tapana :D.

Otimme ilolla tämän kunniatehtävän vastaan ja ryhdyin heti miettimään sopivaa lahjaa prinsessalle. Ensin aioin tehdä mekon ja siihen oheen ostaa jotakin muuta lisäksi, mutta mekon käyttöikä on niin kovin lyhyt tässä vaiheessa, kun vauva kasvaa hurjaa vauhtia. Niinpä päädyin yhdistelemään puuvillakankaitani ja etsimään sopivaa väriyhdistelmää tilkkupeittoon. En päässyt irti ajatuksesta, että sen pitää olla vaaleanpuna sävyinen. On se vaan niin vahvasti pienen tytön väri, ainakin minun mielikuvissani.

 

Tämän voi heittää lattialle ja laittaa vauvan köllöttelemään siihen päälle. Välissä on melko vahva vanulevy. Tai sitten tätä voi käyttää päiväpeittona pikkuvuoteessa. Olettaisin, että kuitenkin pitkäkäyttöisempi kuin mekko.

 Tällaisessa työssä iloitsen Karnaluksista ostamastani neliöviivottimesta, jonka avulla saa suorilta leikattua tuon kokoisia neliöitä. Suurena ilona on myös kangasleikkuripyörä ja leikkausalusta. Ehtisi varmasti aika monta kertaa mennä hermo, jos samaa yrittäisi saksilla.

 Kankaat:

Raita- ja ruutu kangas Ikeasta

Hedelmäkangas ja reunaa kiertävä lehtikangas Kangastuksesta

Vanu... täytyy tarkistaa ostopaikka äidiltä :)

Pieniä juttuja

 Pienillä jutuilla koristin pääsiäistä tähän tupaan. Tuntuu, että muuton jälkeen sisustuksen yleinen vajavaisuus saa vielä himmailemaan muussakin somistelussa. Kunhan nuo säät tuosta lämpenisivät pääsisin vahaamaan kuistin pöydän. Siitä on tulossa paikka asetelmille ja söpöstelyille, näin ainakin olen suunnitellut. Nyt pöytä vielä majailee varaston tukkeena.

Köyhiäritareita, mustikoita ja vaniljajäätelöä. Herkkuiltapala vailla vertaa. Näitä tuli paisteltua kahtena peräkkäisenä iltana. Tavoitteena olisi saada pakastimeen tilaa, siksi siis iltapalalistalla pitkoa.

 Pikkuisia juttuja on ehtinyt myös ompelemaan. Pikkupikku tumppuja. Reunimmaiset trikoot Triteksistä ja sieltä taitavat olla myös resorit. Keskimmäinen tähtikangas myymälästä, jonka nimestä ei ole mitään muistikuvia.

Lammas puolipotkupöksyt Triteksistä ostetusta trikoosta. Tykkään tuosta kankaasta! Onneksi sitä on vielä jäljellä sekä punaisena, että kokonaan käyttämätön pala viininpunaisella pohjalla.

Wuhuu! Neljän ikkunan verhot myös ommeltuna! Odottavat vielä silittämistä ja verhotankojen paikalle laittoa. Niistäkin tulee kuvia sitten, kun ikkunaan saakka ehtivät.

Pikkuinen viltti

Vauvan peitto virkatuista neliöistä. 

Tämä on tällainen kovalla innolla aloitettu, mutta sitten pitkäksi ajaksi kesken jäänyt työ. Tarkoitus oli käyttää sinisiä jämälankoja ja kerien loppuja pois. Samalla tuli testattua150 neulottua ja virkattua kuviota- kirjan ohjetta. Ostin kirjan kirjakaupan alennusmyynneistä ja muutoin olenkin tyytynyt lähinnä selailemaan kirjaa.