Jestas, koskahan olen viimeksi lukenut muuta kuin työhön kuuluvaan koulutukseen liittyvää kirjallisuutta?! No, oikeastaan edellinen kirja-bloggaus sen paljastaa. Eipä vain ole juuri aikaa lukemiselle tai se aika mikä olisi niin silloin ajaa ohi jotkut muut ajanviettotavat.
Kävin kirjastosta hakemassa koulutukseen liittyviä kirjoja ja samalla huomasin tämän Ville Haapasalo- "Et muuten tätäkään usko" (Kauko Röyhkä, Juha Metso). Emmin ensin kirjan ottamista, kun se oli Vippi-laina hyllyssä eli laina aikaa vain kaksi viikkoa, eikä mahdollisuutta kirjan uusimiseen. No, otin lopulta kuitenkin.
 |
| Kuva Prisman sivut |
Kahdessa päivässä tuo sitten tuli luettua vaikka en tosiaankaan istunut pelkästään nenä kirjassa! Kirja on nopea lukuinen, isosta koosta huolimattaan tekstisivuja on vähän ja yhdellä sivulla tekstiä myös vähän. Kyllä on monenlaista tuolle miehelle sattunut ja tapahtunut! Kyllä sitä onkin melkein välilllä vaikea uskoa!
Kirja avaa silmiä katselemaan Venäjää vähän erilaisten silmälasien läpi. Totta kai täytyy ottaa huomioon, että kirja perustuu yhden miehen subjektiivisiin kokemuksiin, mutta joka tapauksessa ne kokemukset tarjoavat uudenlaista näkökulmaa ja selittävät Venäjä-asioita, joita on vaikea ymmärtää vain uutisten perusteella. Asioiden taustoja tai sitä mitä niiden takana saattaa olla.
Siihen nähden kuinka suosittu mies Venäjällä tuntuu olevan, vaikuttaa Haapasalo ihanan jalat-maassa-tyypiltä. Ilo lukea suomalaisesta jörrikästä, joka ei liikoja prameile vaan on oma arkinen itsensä säilyttäen kuitenkin rajan julkisen ja yksityisen minänsä välillä.
Kannattaa lukea myös edellinen miehestä kertova kirja "Et kuitenkaan usko..."- Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä. Ensimmäinen kirja kertoo Haapasalon alkuvuosista Venäjällä ja tämä uudempi hänen 2000-luvustaan siellä.
 |
| Kuva Prisma |
Kirja käteen ja aurinkoon!
