Minusta on tullut melkoinen ituhippi-imetyksen suhteen. En suhtaudu siihen fanaattisesti, mutta matkan varrella minulle on auennut siitä täysin uusia asioita niin tiedollisesti kuin tunteenkin tasolla ja olen myös lähipiiriäni näillä tiedoilla valaissut.
Kuka meillä määrää?! Imetysasioissa se on pikkuneiti ja niin sen kuuluu ollakin.
Olen oppinut, että on täysin tuurista kiinni millaista imetysohjaustaäitiyden alkutaipaleella saa tai saako sitä ylipäätään ollenkaan. Sairaalan henkilökunta ja neuvolatädit sekä lääkärit ovat kovin erilaisella tiedolla varustettuja. Osa opastuksesta on sen aikaista kuin mitä äitini aikana on viljelty ja osalla taas on hyvinkin ajantasaiset tiedot.
Oma imetysvalaistukseni tapahtui neidin ollessa 3 kuukauden ikäinen. Näin jälkeenpäin toivon, että olisin joitain asioita tiennyt jo aiemmin.
Sairaalassa neiti sai luovutettua lisämaitoa lääketieteellisistä syistä, tuttipullolla annettuna. Lisämaidon tarpeen ajatus jäi meille jotenkin päälle ja sitä annettiin myös kotona.
Välillä tuntui, että neitiin upposi hurjiakin määriä maitoa siihen nähden minkä kokoinen vastasyntyneen vatsalaukku on.
Vasta myöhemmin olen kuullut
vauvantahtisesta pulloruokinnasta ja siitä kuinka perinteisellä yhtäjaksoisella syötöllä pullo saattaa painaa vauvan kitalaessa kohtaa, joka saa aikaiseksi sen, että lapsi syö isojakin määriä suhteessa vatsalaukkunsa kokoon.
Alku aikoina neiti söi sekä rinnalta, että pullosta. Tämä totta kai teki elämää tietyiltä osin helpommaksi sillä minä saatoin piipahtaa jossain yksin ja isä ruokki tällä välin vauvan pullosta tai isä ja lapsi saattoivat käydä jossakin kahdestaan. Olihan se kivaa! Emme tarjonneet pulloa mitenkään säännöllisesti, ainoastaan silloin, kun isä ja lapsi olivat kahdestaan ja sille oli niin ollen tarve. Kolmen kuukauden kohdalla tulikin yllättäen kerta jolloin neiti ei yksinkertaisesti suostunut syömään pullosta. Ihan kuin taito olisi kadonnut jonnekin. Ja aluksi harmittelimme, kun taitoa ei ollut tullut ylläpidettyä eli annettua maitoa säännöllisesti pullosta.
Kuulin kuitenkin nopeasti, että tällainen pullolakko on hyvinkin tavallista kolmen kuukauden kohdalla. Yritimme tarjota neidille maitoa useammasta erilaisesta pullosta sekä hörpyttämällä ja ruiskulla, jotka ovat muita maidon syöttämistapoja. Pullon tarjoamisen lopetimme kokonaan siinä kohden, kun kuulin, että pulloon opettamalla-opettaminen saattaisi kadottaa mielenkiinnon rinnalta syöntiin kokonaan ja sitä en missään tapauksessa halunnut.
Yhtä kaikki neiti oli päättänyt, että maito tulee tissistä ja sieltä hän sen syö. Ja ei meillä mitään sitä vastaan ollut. Tokikin se rajoitti aiempaa enemmän. Nykyisellään pääsen yksin lähinnä lyhyelle kauppareissulle, isin ja neidin ei juuri ole tullut enää kuljettua kahdestaan, kun minun on oltava saatavuusetäisyydellä nälän yllättäessä. Olemme kuitenkin päättäneet, että tämä on todellisuudessa todella lyhyt aika ja tämä mennään neidin asettamilla ehdoilla.
Mitä enemmän olen perehtynyt imetykseen sitä tärkeämmäksi olen myös kokenut tehtäväni tällä saralla. Ruoan lisäksi tarjoan lapselle rinnalla turvaa, läheisyyttä, lohdutusta...
Tuo kolmen kuukauden kohdalla tapahtunut pullostoppi laittoi minut aivan erilailla prosessoimaan ja pohtimaan imetystä. Se on aukaissut minulle aivan uuden maailman siitä kuinka paljon asioita imetykseen liittyy niin tiedollisesti kuin tunne puolellakin. Tuon kolmen kuukauden kohdalla tapahtuneen muutoksen jälkeen olemme jatkaneet täysimetyksellä ja olemme matkalla kohti kuuden kuukauden rajapyykkiä. Emme siis ole aloittaneet maisteluannoksia neljän kuukauden kohdalla vaikka sekin olisi mahdollista. Ja onneksemme olemme saaneet neuvolantädin, jolla ei ole ollut mitään tätä vastaan. Terveydenhuollon henkilökunnan suhtautuminen imetykseen ja kiinteiden aloittamisajankohtaan saattaa olla hyvinkin vaihtelevaa.
Imetyksen tuki ry tekee aivan huikeaa työtä tällä saralla.
Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa
Sivuihin. Tukiäidit, joilta voi kysyä tarvittaessa neuvoa imetykseen liittyvissä asioissa, tekevät kultaakin kalliimpaa työtä. Mikäli asia on ajankohtainen kannattaa liittyä Facebookissa Imetyksen tuki ry:n ryhmään, sieltä löytyy vertaistukea, jota et ehkä tiennyt tarvitsevasikaan. Itselläni ehti olla useita imetykseen liittyviä kysymyksiä, joita kyselin ja joihin yritin etsiä vastauksia. Tuohon ryhmään liityttyäni löysin joukon muita äitejä, jotka miettivät tai elivät parhaillaan jotakin vastaavaa. Moni äitiryhmä on sävyltään negatiivinen ja sisältää jonkinlaista kilpailuajatusta olla parempi äiti kuin toinen, tämä ryhmä on ihana poikkeus. Imetys on tärkeä asia ja siinä toinen äiti tukee toista! Katso myös sattuisiko omalla paikkakunnallasi kokoontumaan Imetyksen tuki ry:n ryhmä.
Imetystaipaleeseen on ehtinyt jo mahtua monelaista, mutta silti voin sanoa Ihana imetys!
