Kuten aiemmin kerroin, on minusta ehtinyt tulla jo melkoinen imetyksen puolestapuhuja. Neiti täytti kuusi kuukautta ja imetyksen oheen oli aika ottaa mukaan kiinteät ruoat. Neidin ollessa kolme kuukautinen törmäsin usein termiin sormiruokailu. Mistä siinä oikein on kyse?! Ryhdyin ottamaan asiasta selvää. Kautta-aikainhan on soseiden ohessa sormiruokailtu, mutta tämän jutun pointtina olisikin se, että soseet jätetään syrjään ja lapsi itse hallitsee alusta saakka ruokailutilannetta sormiruokaillen.
Mikäli haluat perehtyä asiaan,
Aluksi kannattaa tutustua muutamaan nettisivuun:
"Baby-led weaning (BLW) eli lapsentahtinen sormiruokailu on yleistymässä kun tieto sen hyödyistä leviää.
Idean äiti, Gill Rapley, on toiminut terveydenhoitajana Englannissa 25
vuoden ajan ja on nyt Unicef UK:n Baby Friendly Iniative -ohjelman
johtaja. 2000-luvun alussa hän tutki vauvojen tapaa käsitellä ruokaa.
Tarkkaillessaan vauvoja hän tuli siihen tulokseen, että vauvat tietävät
itse milloin ovat valmiita siirtymään kiinteisiin ruokiin.
70-luvulla vauvoille annettiin soseita jo 2-3 kuukauden iässä. Nyt
tiedämme, että vauvan suolisto ja ruoansulatusjärjestelmä ei ole valmis
muulle kuin maidolle ennen puolen vuoden ikää. Puolen vuoden iässä vauva
osaa jo istua, tarttua kiinni ruokaan, viedä sen suuhunsa ja
pureskella. Hän osaa jo syödä itse, eikä tarvetta soseille enää ole."
Sekä mielestäni kannattaa tutustua seuraaviin kirjoihin:
Rapley & Murkett: Omin sormin suuhun
Sekä Minä syön itse- Sormiruokailun käsikirja
Lisäksi Facebookista löytyy totta kai aiheeseen liittyviä ryhmiä, joiden kautta oppii lisää.
Mitä enemmän asiaan perehdyin sitä vakuuttuneemmaksi aloin tulla siitä, että minun tehtäväni ei ole tuupata ruokaa lapseni suuhun vaan tarjota hänelle ruokaa tutustuttavaksi ja syötäväksi. Perustelut, joilla sormiruokailua puolletaan ovat saaneet minut niin vakuuttuneeksi, että enemmänkin ihmettelen miksi kuvio eletään vielä niin paljon soseiden kautta.
Nyt olemme sormiruokailleet kaksi viikkoa! Ensimmäinen kerta meni paremmin kuin olin edes uskaltanut odottaa. Ensimmäsillä kerroilla lapsi saattaa vain tutustua ruokaan ja heitellä sen lattialle (lapsihan ei tiedä, että siinä on aikuisten normiston mukaan jotakin väärää, hänelle ruokaan tutustuminen on leikkiä) tai mitä kukakin, mutta suuhun ei välttämättä päädy vielä mitään. Meillä neiti kuitenkin aika nopeasti vei ensimmäisen maisteluannoksen, porkkanan, suuhunsa, jota luonnollisesti seurasi irvistys.
 |
| Neidin elämän ensimmäinen ruoka-annos. Kurkkua ja hörytettyä bataattia ja porkkanaa. |
Ensimmäisen päivän ruokailu oli jopa niin tuottoisa, että todistettavasti ensimmäistä kertaa ruokaa päätyi myös vatsaan.
Olemme onneksemme saaneet myös oikein myönteisen neuvolantädin, joka
totesi, että tämä on hänelle uusi juttu (ei tietenkään sormiruokailu
yleensä, mutta tämä lapsentahtinen maidosta vieroittaminen, jossa ei
soseet kuulu siihen oheen) ja, että mielenkiintoista kuulla tästä sitten enemmän ja kuinka meillä menee. Noh, ehdinhän toki hänelle suu vaahdossa intoa piukassa ensin selittää kaikkea mitä olin aiheesta lukenut.
Todennäköisesti tulen aiheesta kirjoittamaan myöhemminkin sillä olen aivan yhtä innoissani perehtynyt tähän kuin imetykseenkin.
