Sormiruokailijan puuro

Sormiruokailijan aamupuuro. Mitenkäs sen syöttäisi, kun lusikka ei ole vielä käytössä ja puurona ei ihan toimivaa sormiruokailtavaa.. Joku viisas on keksinyt laittaa puuron vohvelirautaan ja tadaa, siinäpä on syöminen sormiruokailijaa varten.

Kuulun Simppeli sormiruokakeittiö-facebookryhmään, ihan huippu ryhmä  muuten! Siellä on toistuvasti pohdittu puuron koossa pysymistä vohveliksi paistaessa. Kananmunan lisääminen helpottaa heti, mutta mikäli kananmunaa ei voi käyttää niin homma on koettu haastavaksi ja niin koin minäkin aluksi.

Tässä minun vinkkini keittelyyn:

Puuro porisemaan.

 Parhaiten onnistuu Elovenan kaurahiutaleilla ja Myllyn ohrahiutaleilla. Nallen neljän viljan hiutaleilla on haasteellisempaa. Nämä minun ja mieheni kokemuksen perusteella, ei mitään sen tieteellisempää :D.

Keitä puuro kökköiseksi eli neste niin kuiviin kuin vaan pohjaan palamatta pystyt. Vaatii siis loppumetreillä jatkuvaa sekoittamista. 

Sitten puuro kuumaan vohvelirautaan. Ja nimenomaan paksuksi kerrokseksi! Aluksi tasoittelin puuron ihan liian ohueksi kerrokseksi ja ihmettelin, että mikä on, kun ei onnistu. Laitan paksun kerroksen ja annan raudan painaa puurokökön kasaan. Tässä tietysti etua on vohveliraudasta, jossa on painava ylälevy.

Ja valmista tulee!

Aina ei ihan kokonaista, mutta sinänsähän sillä ei ole väliä, kun meillä ainakin jaetaan puuro pinempiin osiin, jotta neidin on helpompi syödä.

Joskus taas onnistuu paremmin.

 Ja toisinaan hillosilmäksi laitetaan Pilttiä tms. sosetta.

Käsittämättömän hyvin on uponnut ainakin tähän saakka!

Mumsmums ja rouskrousk

Epätarkka kuva,  mutta ruokana siis tomaattia, jauhelihaa, pastaa ja paprikaa.
 

Kuvat sikin sokin aamupalaa, lounasta, välipalaa ja iltapalaa.

Seuraava askel meidän sormiruokailussa otettiin, kun tilasimme Stokken Trip trap tuoliin sopivan Playtray-tarjottimen. Vertailimme tätä Playtray- tarjotinta ja Stokken omaa Tray-tarjotinta. Silmämääräisesti katsottuna tämä näytti isommalta ja tärkein syy miksi valitsimme tämän oli tarjottimessa olevat korkeat reunat. Stokken omassa tarjottimessa reunat ovat matalemmat ja loivat. Tässä Playtrayssa reunat ovat pystysuorat. Olin ennakkoon lukenut vauvojen innosta tuuppia ruokaa lattialle, ajattelimme, että tämä ehkäisisi sitä. Tältä tarjottimelta ruokaillessa pitää ruoka kunnolla nostaa, jos sen mielii saada reunan yli. Muutoinkin tämä tarjotin tuntui enemmän sormiruokailuun soveltuvalta. Ja näin pari kuukautta myöhemmin voin todeta, että oleme olleet tyytyväisiä valintaamme.

Toki iso askel otettiin myös siinä, että ylipäätään neiti siirtyi ruokailemaan syöttötuoliin. Sormiruokailussahan on erityisen merkittävää asento, jossa lapsi ruokailee. Pidin neidin asentoa vielä liian huterana sekä mielessäni väikkyi jostain lukemani juttu, että fysioterapeutit suosittelevat kovalla istuttamista vasta 8 kuukaudesta eteenpäin. Neuvolantätimme totesi kuitenkin, että ruokailu on niin lyhyt aika, että aivan hyvin voi laittaa syöttötuoliin ja katseltuaan neidin istumista sylissäni neuvolakäynnin aikana totesi, että kyllä tukevalta jo näyttää. Tuntui, että syöttötuoliin siirtymisen jälkeen ruokailumme otti ison askeleen eteenpäin! Onhan lapsi tuossa ihan eri tavalla omatoiminen kuin sylistä ruokaillessa.

Paprikaa, päärynää, melonia ja maissinaksu.

Syöttötuoleissa on myös istumisen kannalta huikeita eroja! En ollut edes tullut ajatelleeksi kuinka suuria. Neiti oli kotona istunut jo pitkään Stokkessaan oikein komiasti. Menimme kyläpaikkaan, jossa oli tämä perinteisempi syöttötuoli, merkkiä en tiedä. Neiti humsahti ja lysähti tuoliin aivan täysin. Aivan, kun olisi menty useampi viikko takaisin päin istumisessa (edelleenkään neitiä ei siinä kohden sylin lisäksi istutettu muuta kuin ruokailuhetket syöttötuolissa). Ei siis hiukkaakaan ole kaduttanut, että tuli ostettua tuo tuoli, josta sai iloita jo vauva aikana Newborn istuimen kanssa, kun vauva pääsi ruokapöydän ääreen meidän kanssamme heti vauvasta alkaen ja nyt Babyset istuimella.

Riisiä, melonia, päärynää ja paprikaa.

Riisiä haasteeksi pinsettiotteelle.

Päärynää, melonia ja vispipuuroa.

Melonia, kurkkua, riisiä ja kanaa.

Kerhossa kurkku oli siivutettua ja sellaisenkin syöminen sujui, joten kokielin kotiruokailussa molemmilla malleilla.

Banaania, kaurapuuroa ja puolukoita.

Puolukoita pinsettiotteen harjoitteluun.

Perunaa, porkkanaa, kananmunaa ja kurkkua.

Päärynää ja banaania.

Banaani aiheutti muutaman kerran lohduttomat itkut, kun ilmeisesti paakkuuntui ikenen ympärille niin, että neiti hätääntyi ennen kuin oli riittävästi yrittänyt mäyssätä sitä irti. Nyt ollaan oltu siitä vähän tauolla.

Pastaa, päärynää, kurkkua ja riisikakkuja.

 Oho, onpas tullut koottua iso annos!

Omin sormin suuhun

Sormiruokailuun liittyvässä Fcebook-ryhmässä yksi usein toistuva kysymys on, että millä ruoilla aloittaa. Mitä on minkäkin ikäiselle vauvalle turvallista antaa jne. Tässä hieman esittelyssä meidän neidin alkuajan aterioita.

Höyrytettyä omenaa, parsakaalia ja avokadoa.

 Parsakaali oli aluksi oikein tykätty ja todisteita sen vatsaan menosta löytyi toistuvasti myös vaipasta.

Kurkkua, jauhelihaa ja banaani-mansikka munakasta.

 Söin itsekin hyvällä halulla tuota munakasta. Herkkua on.

Kokkailin jauhelihapötkylöitä.

Puolukkavispipuuroa

 Tämän syömisen jälkeen neiti todella näytti siltä, että sormiruokailtu on :D.

Kurkkua, parsakaalia, bataattia ja päärynää.

 Päärynä on ollut kestohitti ja soveltuu todella hyvin sormiruokailuun. Siitä saa leikattua hyvän kokoisia palasia, joista vauva saa hyvin otteen. Silti se on niin pehmeää, että sen saa ikenillä helposti muussattua.

Uunissa paistettuja peruna ja porkkana tikkuja ja kanaa.

 Tämä oli ensimmäinen ateria, joka oli saman sisältöinen kuin meillä aikuisillakin. Eri mausteilla toki.

Seuraavana päivänä lisänä oli vielä kurkkua.

Mangoa, pastaa ja appelsiinia.

Appelsiinista olen kuorinut sivukalvot pois ja jättänyt jäljelle vain ulkoreunan, jonka avulla appelsiini on pysynyt kasassa vielä sen verran, että siitä on saanut otteen.

Meillä aloitettiin sormiruokailu muutaman päivän yli 6 kuukauden ikäisenä. Aluksi neiti ruokaili sylissä istuen. Minä pidin lautasta vauvan edessä niin, että hän itse sai kuitenkin valita mitä söi ja kuinka paljon. Ruokapöytämme on liian korkealla, jotta neiti olisi ylettänyt poimimaan syötäviä sieltä. Hyvin tämä sujui näin vaikka väkisinhän siinä tuli hiukan lapsen syömiseen vaikutettua, kun lautasta piteli tietyssä asennossa, jotta lapsi ylettyi ottamaan syötäviä.

Pieniä juttuja

 Pienillä jutuilla koristin pääsiäistä tähän tupaan. Tuntuu, että muuton jälkeen sisustuksen yleinen vajavaisuus saa vielä himmailemaan muussakin somistelussa. Kunhan nuo säät tuosta lämpenisivät pääsisin vahaamaan kuistin pöydän. Siitä on tulossa paikka asetelmille ja söpöstelyille, näin ainakin olen suunnitellut. Nyt pöytä vielä majailee varaston tukkeena.

Köyhiäritareita, mustikoita ja vaniljajäätelöä. Herkkuiltapala vailla vertaa. Näitä tuli paisteltua kahtena peräkkäisenä iltana. Tavoitteena olisi saada pakastimeen tilaa, siksi siis iltapalalistalla pitkoa.

 Pikkuisia juttuja on ehtinyt myös ompelemaan. Pikkupikku tumppuja. Reunimmaiset trikoot Triteksistä ja sieltä taitavat olla myös resorit. Keskimmäinen tähtikangas myymälästä, jonka nimestä ei ole mitään muistikuvia.

Lammas puolipotkupöksyt Triteksistä ostetusta trikoosta. Tykkään tuosta kankaasta! Onneksi sitä on vielä jäljellä sekä punaisena, että kokonaan käyttämätön pala viininpunaisella pohjalla.

Wuhuu! Neljän ikkunan verhot myös ommeltuna! Odottavat vielä silittämistä ja verhotankojen paikalle laittoa. Niistäkin tulee kuvia sitten, kun ikkunaan saakka ehtivät.

Lauantaipäivän ahkeruus

Niin paljon olen saanut tänään aikaiseksi, että olen itsekin tyytyväinen!

Aamusella askartelin. Tällä kortilla onnittelemme ystäväviämme kilauksen johdosta.

Äiti tilasi kortin, jolla voisi kiittää työtovereitaan syntymäpäivän muistamisesta. Tuohon alle äiti saa siis itse kirjoittaa viestinsä. Taisi tulla vähän hempeä, kun noissa kihlajaiskorttitunnelmissa olin. No, huomenna kuulen tuomion. Kortissa on kolmea erilaista paperia, pientä kakkupaperia, 3D ruusutarra ja pitsinauhaa. Ruusussa ja kakkupaperissa on taustalla tarratyynyä eli ne nousevat kortista korkeammalle,

Toiset ovat tammikuun kangaslaihiksella, ei se pahaa tekisi minullekaan. Ehdottomasti tärkeämpää on kuitenkin pidättäytyä uusien projektien aloittamiselta. Keskeneräisten ompelusteni laatikossa on "jokunen" keskeneräinen työ. Pääsääntöisesti sellaisia, joista puuttuu viimeiset suorat ompelukset ompelukoneella. Olen laiska vaihtamaan ompelukoneeseen lankoja, niinpä työni jäävät yleensä siihen vaiheeseen, jossa påitäisi tehdä viimeinen silaus, se ehkä ainoa päällepäin näkyvä ompelus, jossa langan värillä on väliä. Tuo laatikko on nyt siis tyhjennettävä! Tai ainakin saatava edes hiukan tyhjemmäksi... Vastaava laatikko on villalankapuolella, keskeneräisiä virkkauksia ja neulomuksia. Pääsääntöisesti osaset vailla yhdistämistä. Huoh. Ryhtiliikettä tässä tarvitaan!

Yhdet pöksyt jo siirtyivät pois tuolta laatikosta! Valmista tuli, kun ompeli vyötärölle kuminauhakujan ja pujotti kuminauhan!Jee!

Kangas: Triteks

Kaava: Ottobre, Little Feet

Aamupäivällä kävin kirjastossa ja kaupassa ja ostin tänne vihreää! Ei tapahdu kovin usein. Nuo viherjutut eivät ole ihan minua varten. Aina sanotaan, että vähintään kaktuksen kanssa pärjää jokainen... minä olen yhtä kastellut niin paljon liikaa, että se napsahti poikki ja toista niin vähän, että se riutui niille sijoilleen. Katsotaan kuinka tämän vihreyden kanssa käy.

 Ja toiseksi ostin purkkiruusun.

Ja pitkästä aikaa leivoin, porkkanaleivoksia. Ensimmäisen kerran näitä syödessäni hämmennys oli suuri, kun nimestään huolimatta nämä olivatkin hyviä! Porkkana ei anna odottaa mitään huiketa makuelämystä, mutta todellinen herkku tämä kyllä on! Olen syönyt jo muutaman palasen...

Lisäksi olen ehtinyt selvitellä ja siivota meidän "kaaoshuonetta". Sen projektin pariin tästä on palattava!

Leppoisaa iltaa!

Helppo ruoka = paras ruoka!

Helpot ruokaohjeet ovat mielestäni parhaita! En ole mikään kokkailun rakastaja, mutta löytäessään helpon ohjeen, jolla vieläpä saa hyvää ruokaa niin onhan siinä fiilikset kohdillaan!

Yksi tällainen on tuo kinkkukastike. Ystävä perheen äiti teki tätä alunperin versiona, jossa paistoi kinkkukuutiot pannulla ja lisäsi tavallisen ruokakerman ja kiehutti. Minä olen tuunannut sen verran, että lisään Aurajuusto-ruokakerman. Mielestäni parhaita kinkkuja ovat Portin kinkkukuutiot ja sitten tosiaan tuo, muistaakseni Valion ruokakerma. Siinä valmis kastike pastalle tai spagetille!

Tässä on ruoka, jota mieheni ja isäni ovat molemmat kehuneet ja hyvällä halulla pistelleet suuhunsa. Tällaisesta kokkauksesta minä erityisesti tykkään!

Välähdyksiä aatosta

Korpikodin kuusi pystytettiin talon korkeimmalle kohdalle ja tonttu lyhtynsä kanssa hiippaili kuusen juurelle. Koristuksemme noudattelevat hopea- punainen linjaa. Mielestämme perinteistä ja hillittyä, niin kuin kuuluukin.

Aulassa oli useampi vuosi sitten ostamani lyhdyt, nyt ensimmäistä kertaa käytössä. Sisällä pattereilla toimivat valonauhat.

Pieni, nopsasti kokoamani jouluasetelma.

Tällaista herkkua kokeilin tänä vuonna jälkiruoksi ja päässee vastaisuudessakin joulupöytään.

Ohje on lehdestä pomimani.

PAPPILAN JOULUINEN HÄTÄVARA

paketti pipareita

2 dl kermaa

purkki rahkaa

2rkl sokeria

rasia luumuhilloa

Vatkaa kerma ja sekoita se rahkan joukkoon kulhossa.

Lisää rahka-kermaseokseen sokeria.

Laita piparit muovipussiin ja murskaa kaulimella pieneksi muruksi.

Kokoa joko annoslaseihin tai kulhoon. Pohjalle piparimurua, jonka päälle hilloa ja lopuksi kermavaahtoseosta. Toinen samanlainen kerros.

Koristele piparimuruilla ja pipareilla. Anna vetäytyä hetki viileässä ennen tarjoilua.