Piristyksiä

 Löysin kesälomareissulta tällaisen ihanan peltirasian! Tiesin, että minua harmittaisi mikäli en ostaisi sitä vaikka ei minulla ostaessa ollut mitään ajatusta sen käyttötarkoituksesta.

Mutta kuten tavallista kyllä ihanuudet paikkansa löytävät. Rasia sai sisuksiinsa ompelulankavarastoni.

 

Vähän on rasian esittely jäänyt, mutta kuvat löytyivät koko vuoden valokuvia läpikäydessäni. Näin vuoden lopuksi on hyvä sellaistakin projektia touhuta.

Huomioita!

Monenlaista uutta sitä mammamaailmaan mahtuukin.

Hassua kuinka nyt äitiydyttyäni tutuillakin ihmisillä on kanssani puhuttavana jokin täysin uusi osa-alue. Saan kuulla asioita, joita en ole tiennyt ihmisistä, jotka muuten tunnen kovinkin hyvin. Ehkä tämä on nyt sitten sitä äiti-kerhoon kuulumista :).

Hämmentävää kuinka nopeasti minusta on tullut asiantunteva keskustelija D-vitamiinien eroista jne.

Ja aivan yhtä hämmentävää millaisiin asioihin nykyään kiinnittää huomiota.. Paikallisen apteekin ovista kannattaa yrittää päästä sisään niin, että joku muu avaa ne ja itse syöksyy sisään valmiiksi avatuista ovista. Ovet narisevat ja niiden ovien narinaan vauva herää... Samoin narisee myös lääkärikeskuksen yläovi. Kannattaa mennä alaoven kautta vaikka se tarkoittaakin kapeiden portaiden nousua turvaistuinta kantaen. Näin toimien siis, jos vauva on juuri nukahtanut ja toivottavaa on, että unet myös jatkuvat.

Käsittämätöntä on se kuinka paljon rahaa kaikkiin vauvan tarvikkeisiin menee! Siltikin vaikka menisi aika peruslinjalla.

Paljon olen miettinyt, että mitä ihmiset pukevat vauvoillensa bodyn päälle paita osuuteen?! Housuja on kyllä fleeceä, collegea, ja mitä kaikkia näitä vahvempia kankaita nyt on, mutta paitoja todella vähän. Ja nekin vähät... yksi oli muun muassa mustaharmaana leobardikuviona kuin teini-ikäisen bilekuosi. Teini ikäinen tuskin silti fleeceä bileisiin laittaa, mutta se kuosi! Ja varsinkin, jos et halua vauvan paidassa olevan huppua niin johan homma vaikeutuu!

Edelleen ilman vastausta on se miksi niin monessa vauvan vaatteessa on huppu? Vauva, kun on suurimman osan ajastaan selällään, niin miksi niihin vauvan paitoihin pitää tunkea se huppu??? En minä ainakaan tykkäisi kölliä pienenä ihmisenä selälläni huppu myttynä selän alla. Ei kai ne pienet ne huput päässä sisällä makoile?! En vaan käsitä. Ja, kun sitä huppua on sekä sisä-, että ulkovaatteessa...

Mitäs muuta?! Voi tätä mammailun ihmeellistä maailmaa!

Niin kaunista!

Sieltä se talvi sitten tuli! Ja kerralla saatiin mitä upeimmat maisemat. Pakkohan näitä oli lähteä vaunulenkille ihastelemaan.

Vaunuista vaan alkoi kuulua useampaan kertaan tyytymätöntä inahtelua vauhdin pysähtyessä, kun en malttanut olla räpsimättä kuvia.

 Kylläpä kerrasta hurahti myös joulun tuntua!

Voihan vauvan masuvaivat!

Tekstin alkuosa on kirjoitettu kolmisen viikkoa sitten ja loppuosa on nyt kirjoitettua.

Lapseni kummitäti linkitti minulle tämän ihanan tekstin, josta löytyykin sitten linkki varsinaiseen juttuun. Juttu osui ja upposi. Vatsavaivaisen lapsen kanssa valvoessa on tullut luettua öisin, jos jonkinlaisia ohjeistuksia ja mietittyä miten toimisi lapsen parhaaksi. Ihan ykkösjuttu taitaa kuitenkin olla tyytyä olemaan sylinä lapselle sen sijaan, että totaali kimpoilisi. Joku sanoikin, että kaksi ensimmäistä kuukautta äidin tärkein tehtävä on olla lapsen sänky ja tutti. Siltä se on myös kirjaimellisesti tuntunut.

Lapsen itkun syy on monessakin kohtaa vatsavaivat, joihin olemme jo löytäneet helpotusta vyöhyketerapiasta. Neuvolalääkäri totesi sinne menoa suunnitellessani, että "tämän koulutuksen valossa en voi sitä suositella, mutta kyllä siitä monet ovat avun saaneet".

Palleron masuvaivojen alkaessa kaksiviikkoisena, kuten niin monella. Hankimme Cuplaton tippoja ja samalla reissulla ostimme D-vitamiinin. D-vitamiinia syytetään monesti vatsavaivojen aiheuttajaksi keskusteluissa ja ihan yhtä monessa tutkimuksessa vakuutetaan, että ne eivät ole taustalla, niiden aloitus vain ajoittuu samaan ajankohtaan. No, meillä ne eivät voineet olla aiheuttajat, kun ne hankittiin vasta samalla reissulla masuvaivoihin olevien tippojen kanssa. Kun Cuplatonin teho tuntui kuitenkin olevan heikko päätimme kokeilla Disflatyl-tippoja, mutta kahden yön jälkeen oli selvää, että ne vain pahensivat vauvan oloa. Siinä kohden olin valmis soittamaan vyöhyketerapeutille ja saimmekin ajan samalle päivälle. Molemmilla, tähän mennessä, olleilla kerroilla on ilma lähtenyt liikkeelle ja vaippaan tullut isot tavarat jo hoidon aikana tai välittömästi sen jälkeen. Eli teho on ollut täysin havaittavissa. Lisäksi olemme saaneet opastusta miten hieroa Palleron jalkoja ja masua kotona, masuhieronnan osalta tuo mennee enemmän vauvahieronnan puolelle kuin vyöhyketerapiaan.

Siirryimme takaisin Cuplatoniin. Lisäksi hankittuna, mutta ei vielä kokeiltuna on toiset D-vitamiini tipat. Nyt käytössä olevat ovat öljypohjaisia ja ne eivät mitä ilmeisemmin sovi kaikkien vauvojen vatsalle.

Lapseni silminnähden kipristelyä ja pahaa oloa aiheuttavat vatsavaivat haluan hoitaa, mutta muuten yritän muistuttaa itselleni, että lapsi kertokoon minulle mitä hän haluaa.

---

Tuo toinen D-vitamiini on nimeltään Jekovit, joka on vissin vanhoista vanhin. Sitä olen itsekin kuulemma aikanaan saanut. Jekovit on vesipohjainen valmiste muiden ollessa pääosin öljypohjaisia. Ja nimenomaan tuo öljypohjaisuus on monelle se masuvaivojen aiheuttaja, ilmeisesti. Annoin Jekovittia muutaman päivän, mutta tuntui ettei sekään sopinut. Tiedän, että suositus olisi antaa tippoja vähintään viikko nähdäkseen todellisen vaikutuksen, mutta tästä huolimatta en rajattomasti vauvan kärvistelyä katsele, jos suorilta vaikuttaa, että tuote ei ole hyvä. On kyllä melkoista touhua yrittää etsiä mikä näistä kaikista olisi lapselle paras, kun samaan aikaan tapahtuu luonnollista kehitystä ja eletään erilaisia aikoja. Milloin ei tule kakkaa lainkaan ja sitten tuleekin taas normaalimmalla rytmillä, mutta melkoisina satseina. Sitten taas tuleekin jonkin aikaa hervottomasti puklua ja sitten se taas tasaantuu. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut viisautta kirjata muistiin näitä erilaisia "oireita", koska ei enää meinaa millään muistaa millaista oli minkäkin tipan aikana. Päivät seuraavat toistaan, toisaalta hitaasti, toisaalta nopeasti, mutta yhtä kaikki niin, että millään ei meinaa muistaa milloin mitäkin on tapahtunut. 

Netin keskustelupalstoja lukiessa käy yksiselitteisen selväksi, että toiselle sopii toinen D-vitamiini valmiste ja toiselle taas joku muu. Toiset ovat löytäneet heti hyvän, eikä muita ole tarvinnut edes kokeilla ja toiset tuntuvat kokeilleen läpi useamman.

No, nyt lapsen ollessa yli kaksi kuukautta, oma varmuus lukea lapsen reaktioita on sentään kasvanut. Alussa linkittämäni teksti on säilynyt mielessäni ja parhaani mukaan olen kuunnellut lastani ja antanut hänen kertoa tarpeistaan.

Oikean D-vitamiinivalnmisteen etsintä vielä jatkuu.

Vaunuverho- lampaita peltotiellä

Vaunuverho oli yksi ensimmäisiä ompeluksia, joista päätin, että tämä on tehtävä saatuani tietää olevani raskaana. Olin bongannut jo aiemmin Facebook-ryhmissä useitakin kauniita vaunuverhoja sekä Villa ja Villan ohjeen. 

Tämä on ollut tarpeellinen! Verho suojaa vaunukoppaa hyvin syystuulilta ja häikäiseviltä auringonsäteiltä. Jotensakin paljon kauniimpi kuin sellainen valkoinen verkko joka kai on tarkoitettu ensisijaisesti itikkasuojaksi. Ja sen verran olen lastentarvikeliikkeessä hintoja vilkaissut, että tiedän säästäneeni jokusen euron itse tekemällä. Ja mikä tärkeintä näin tietenkin sai mieleisensä ja ennen kaikkea väreihin sopivan.

Kangas: Parnusta, jostakin pikku puodista jokunen vuosi sitten. Ostaessani en tiennyt mitä siitä tekisin, tämä käyttötarkoitus tuskin kävi mielessäkään. Ostettuani lähinnä harmitti, kun en ostanut enempää, oli sen verran edullista. Sopii mielestäni väriltään näihin vaunuihin kuin nenä päähän.

 Nauhat ja renkaat: Karnaluks

Kirkkaat suihkuverhon renkaat: Ikeasta. Olivat kerrostaloasunnossa alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan, omakotitaloon muutettuamme vailla käyttöä.

Kastejuhlan koristeet

Ihanaa, vihdoinkin oli ristiäispäivä!

Emme paljastaneet lapsen nimeä ennakkoon kenellekään, kastepappia lukuunottamatta. Aluksi tuntui ihan helpolta kutsua lasta lempinimillä, mutta mitä enemmän aikaa kului sitä hankalampaa se tuntui olevan. Lapsi henkilöityi jo omaksi itsekseen tai itsellä olisi ollut tarve henkilöidä hänet nimeensä. Meillä oli ristiäiset miltei kahden kuukauden päästä syntymästä, emmekä edes kotona käyttäneet tulevaa nimeä. Olimme mieheni kanssa varmoja, että mikäli käyttäisimme nimeä kotona möläyttäisimme sen vahingossa jossakin muuallakin.

Nyt on meidän Pallerolla nimi ja hän on saanut viettää ensimmäistä juhlaa sukulaistensa ympäröimänä ja kulkea sylistä syliin paijattavana.

Miehen kanssa jännitimme kuinka päivä mahtaisi mennä, sillä neiti on jo tässä ajassa osoittanut, että hänellä riittää äänijänteitä, kun sille päälle sattuu ja aika usein on sattunut...

Päivä sujui kuitenkin ihan huippu hyvin. Neiti ei inahtanutkaan kasteessa, ei edes vettä päähän laitettaessa. Onneksi oli tullut jo ennakkoon treenattua kummitädin sylissä nukkumista niin homma sujui kirkossakin mallikkaasti. Huokaisimme miehen kanssa helpotuksesta, samoin kummitäti :).

Myös juhlissa neiti osasi olla mitä parhain juhlien keskipiste.

Juhlissa toteutin pikari-koristeluideaa, jonka poimin jo ennen häitämme Pinterestistä. Häät menivät toisenlaisella teemalla, mutta nyt ristiäisissä otin sen käyttöön. Väreinä olivat valkoinen ja vaaleanpunainen ja teemallisena koristeena ruusut. Lisäksi kahdessa kohden sydämet. Pitopalvelun omistaja sanoi poimivansa itselleen tästä koristeluidean, juurikin tuon pikarijutun. Kaikin mokomin, totesin, idea ei ole omani. Yksinkertaista, mutta silti söpön tunnelmallista. Toivottavasti vieraatkin tykkäsivät.

Maljat ja pienet kipot Ikeasta.  Kuitusilkki Sinellistä. Sydämet Nekalan Löytöliiteristä. Tuikut saatu lahjaksi. Ruusut Reilunkaupan ruusuja.Tarjoilupöydän maljat PartyLiten.

Tissikeräys

Tampereen Yliopistollisen sairaalan imetysohjaukseen kerätään parhaillaan virkattuja ja neulottuja treenitissejä. Leiskatehtaan Rouva H. on julkistanut treenitissien keräyksen ja sivuilta löytyy myös tissien ohje. Leiskatehtaan tissikeräys.

"Näitä virkattuja tissejä voi käyttää sairaalassa tai neuvolassa imetysohjaukseen. Niitä voivat käyttää apuna kätilöt, terveydenhoitajat ja muut, jotka neuvovat synnyttäneitä äitejä. Tai vähän myöhemmässä vaiheessa siellä neuvolassa." Yle:n juttu aiheesta

Tämä on ihan ykkösluokan juttu. Tällaiset olisivat voineet olla ihan kivat siinä kohtaa, kun hoitaja näytti tissilläni kuinka puristaa sieltä tilkkaa lapsen saatavaksi :D. Sattui aivan julmetusti! Varmasti on oikeasti vaikea näyttää sitä toiselle ja toisella ja se oli sellainen ohikiitävä tilanne, mutta ymmärrän siis hyvin miksi tällaisia tarvitaan! Varmasti on lukuisia niitä tilanteita, kun pitäisi voida näyttää enemmän ja paremmin kuin mihin hoitaja kykenee äidin omalla tissillä.

Ja mainittakoon, että minulla on vain ja ainoastaan kiitettävää TAYSin synnyttäneiden osaston hoitajille! Minusta on ihanaa, että vuoroon tuleva "oma hoitaja" käy esittäytymässä vuoron alkaessa ja siellä oloaikana uudelleen töihin tuleva hoitaja käy kyselemässä, että kuinka on mennyt. En ollut tällaista odottanut, joten se yllätti. Teki siellä olon henkilökohtaisemmaksi ja sai kokemaan itsensä ja lapsensa tärkeäksi.

Tärkeää asiaa ihanien hoitajien avuksi!

* Kuvat lainattu Rouva H.:n luvalla

Pieni tytön tyllerö vaaleanpunaisissa

Olin jo pitkään tehnyt lastenvaatteita, lähinnä ompelemalla, jo ennen kuin omasta odotuksestani oli tietoakaan tai oikeastaan vielä ajatustakaan. Lastenvaatteiden tekeminen on niin paljon motivoivampaa kuin aikuisten! 

Olin pidemmän aikaa katsellut ohjetta virkattavaan, helppoon, vauvan nuttuun. Mahtoikohan olla jokin Facebook-ryhmä, jossa kuulin Strömsö-nutusta. 

Ruotsia en häävisti hallitse, mutta videota katsellessa ja tämän blogin kuvia katsellen suoriuduin tehtävästä. Nuttu muotoutuu kahdesta kuusikulmiosta, eipä siis tarvita monimutkaisten ohjeiden lukutaitoa sen kummemmin.

Lopetin nutun tekemisen vain summissa jossakin kohtaa kierroksia sen kummemmin laskematta. Pitkään osaset majailivat kaapissa ennen kuin viimein yhdistin palat ja tein reunukset ja napinlävet. Edelleen nuttu sai hautua kaapissa kunnes perheeseemme syntyi pieni tytön tyllerö niin soma :). Ensimmäistä kertaa kotoa vaavin kanssa liikkeelle lähtiessä tuntui, että vaavi hukkui kaikkiin vaatteisiin mitä hänelle laittoi, mutta tämäpä oli juuri oikean kokoinen!

Ensimmäisillä reissuilla nutusta puuttuivat vielä napitkin, kun omista varastoista ei löytynyt riittävän montaa samanlaista vaaleanpunaista nappia. Sitten löytyikin aivan täydelliset napit!

Ensimmäisen reissun jälkeen poistin napeista kaksi ylintä. Mielestäni ne menivät aivan liian lähelle vaavin suuta. Tokikin näissä napeissa on tehty kasvopala niin, että se menee osittan toisen kappaleen läpi eikä voi irrota muusta napista muuta kuin napin rikkuessa. No, ennemmin olen ylivarovainen! Ylin nappi oli muutenkin liian korkealla, sitä ei olisi tullut pidettyä kuitenkaan kiinni.

Vaavia odottaessa löysin kirpputorilta söpön myssyn, jota ei juuri ollut käytetty, niin uudelta se näytti. Pakko se oli ostaa vaikka täyttä varmuutta vaavin sukupuolesta ei ollutkaan. Aivan täydellinen yhdistelmä nutun kanssa! Äidin pikku hiiri!

 

Näin sonnustautuneena meidän neiti reissasi ensimmäiset viikkonsa. Nyt tuo nuttu on jo pieni, sen verran kasvuspurttia vaavi on ensimmäisinä viikkoinaan ottanut.

Lanka: Novita, 7 veljestä

Napit: Sinelli

Vauvanhuuruista arkea

Luin joskus jostain blogista, että pitkä tauko bloggaamisessa tarkoittaa yleensä, että bloggaaja on joko raskaana tai hänelle on tulossa ero. No, minulla kyse on ollut tästä ensimmäisestä, vaikka järin ahkera bloggaaja en kokonaisuudessaankaan ole.

Sen sijaan, että olisin istunut koneen ääressä kirjoittamassa valmistauduin vauvan tuloon ompelemalla ja laittelemalla kotia niiltä osin kuin muuton jälkeen vielä oli verhoja ompelematta jne. Hyvä niin, että tuli laiteltua sillä neitimme ei malttanut odottaa laskettua aikaa vaan tuli maailmaan runsaat kolmeviikkoa etuajassa, joten siinä meni mamman suunnitelmat uusiksi ja ihan ei kaikkea sellaista tullut laitettua valmiiksi mitä oli aikonut ja työhön liittyvän koulutuksen viime tehtävät jäivät vaiheeseen. Tarkoitus, kun oli saada nekin pois käsistä ennen vauvan syntymää.

Jahka tämä arki tästä muotoutuu tulevat varmasti ompelukseni ym. blogattaviksi. Tällaista vauvanhuuruista arkea ja yöruokintojen väsyttämää meininkiä täällä!

Et muuten tätäkään usko

Jestas, koskahan olen viimeksi lukenut muuta kuin työhön kuuluvaan koulutukseen liittyvää kirjallisuutta?! No, oikeastaan edellinen kirja-bloggaus sen paljastaa. Eipä vain ole juuri aikaa lukemiselle tai se aika mikä olisi niin silloin ajaa ohi jotkut muut ajanviettotavat. 

Kävin kirjastosta hakemassa koulutukseen liittyviä kirjoja ja samalla huomasin tämän Ville Haapasalo- "Et muuten tätäkään usko" (Kauko Röyhkä, Juha Metso). Emmin ensin kirjan ottamista, kun se oli Vippi-laina hyllyssä eli laina aikaa vain kaksi viikkoa, eikä mahdollisuutta kirjan uusimiseen. No, otin lopulta kuitenkin.

Kuva Prisman sivut

Kahdessa päivässä tuo sitten tuli luettua vaikka en tosiaankaan istunut pelkästään nenä kirjassa! Kirja on nopea lukuinen, isosta koosta huolimattaan tekstisivuja on vähän ja yhdellä sivulla tekstiä myös vähän. Kyllä on monenlaista tuolle miehelle sattunut ja tapahtunut! Kyllä sitä onkin melkein välilllä vaikea uskoa! 

Kirja avaa silmiä katselemaan Venäjää vähän erilaisten silmälasien läpi. Totta kai täytyy ottaa huomioon, että kirja perustuu yhden miehen subjektiivisiin kokemuksiin, mutta joka tapauksessa ne kokemukset tarjoavat uudenlaista näkökulmaa ja selittävät Venäjä-asioita, joita on vaikea ymmärtää vain uutisten perusteella. Asioiden taustoja tai sitä mitä niiden takana saattaa olla. 

Siihen nähden kuinka suosittu mies Venäjällä tuntuu olevan, vaikuttaa Haapasalo ihanan jalat-maassa-tyypiltä. Ilo lukea suomalaisesta jörrikästä, joka ei liikoja prameile vaan on oma arkinen itsensä säilyttäen kuitenkin rajan julkisen ja yksityisen minänsä välillä.

Kannattaa lukea myös edellinen miehestä kertova kirja "Et kuitenkaan usko..."- Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä. Ensimmäinen kirja kertoo Haapasalon alkuvuosista Venäjällä ja tämä uudempi hänen 2000-luvustaan siellä.  

Kuva Prisma

Kirja käteen ja aurinkoon!

Pientä kortteilua

 Pari korttia ehdin tuossa yhtenä päivänä tekemään jemmaan.

Samaa sävyä kaikki, kun tuollaiset tarvikkeet tuli pöytään nosteltua.

DIY pyyhetaulut

Sisustusta se vessakin kaipaa. Pyyhetaulut. 

Nyt kyytiä saivat vanhat, IKEAsta ostetut, kehykset. Ensin sprayauksella mustaksi.  

 Sen jälkeen taustasta tukijalan nyhtäminen irti, siinä olikin käytettävä väkivaltaa ja työkaluja...

Koska käyttökohde on vessassa ja nimenomaan pyyheiden taustana, vuorasin taustan ensin muovipussista leikkaamallani kappaleella ja siihen päälle kiinnitin haluamani kivikankaan.

 Niittipyssy oli tässä oikea työkalu ja riittäävän lyhyet niitit. Into oli taas kovempi kuin maltti valmistella työpistettä. Niinpä homma sujui kodinhoitohuoneen lattialla naulaisen laudankappaleen päällä :D.

Tärkeää on kiinnittää pingottaa kangas tiukasti taustaa vasten.

Muovipussin ja kankaan kiinnityksen jälkeen sai komeuden kehyksiin. Tältä näyttää takaa.

Ja tältä edestä. Koukut IKEAsta. Kangas Kangastuksesta.

Seinään kiinnittämisen annoin miehen hommaksi.

 Lopputulos vastasi visiotani.

Nimiläpysköitä vielä uupuu.

Tyytyväinen tuunaaja

Tämä jo aikaa sitten ja aivan toisen värisiin kalusteisiin kaveriksi hankittu rahi oli juuri oikean kokoinen uuden sohvamme pariksi, mutta väriltään se oli aivan pielessä. Lisäksi kangas oli jo inhassa kunnossa. Siispä sille oli tehtävä jotain!

 Katselimme monia kankaita, kaksi ehdin jo ostaakin ajatuksella, että tämä se voisi olla. Molemmat olivat kuitenkin liian vaaleita ja lisäksi toinen oli kuviollinen, josta mies ei oikein innostunut. Kangastuksessa katselimme todella hyvän sävyiseltä vaikuttavaa kangasta, mutta kangas vain tuntui melko ohuelta. Tämän lisäksi myyjäkin oli sitä mieltä, että kangas ei olisi materiaaliltaan paras mahdollinen niinkin kovan kulutuksen kohteeseen kuin rahi. Jätimme kankaan kauppaan. Vastaan ei kuitenkaan tullut mitään parempaa. Lisäksi pohdiskelin lattia-istuintyynyjä, jotka isäni teki minulle kaksitoista vuotta sitten opiskeluasuntooni. Tyynyt ovat kulkeneet mukanani asunnosta toiseen, välillä toimineet peräkkäin aseteltuna myös vieraspatjana ja silti niissä ei näy kulutuksen jälkiä ja kankaana niissä on vielä ohuempi puuvillakangas. Päätin ottaa riskin. Jos kangas nuohaantuisi nopeasti niin sittenpä päällystäisin vain uudelleen. Kankaan väri oli niin kohdallaan, että se olisi kuitenkin kokeilemisen arvoista.

Siispä Kangastuksen Ilona-kangasta kehiin ja hommiin.

 Tässä uudelleen päällystetty rahimme.

Kangas on niin hyvin yhteen sopiva, että sen voisi jopa luulla kuuluvan sohvaan. Luonnossa värit näyttävät olevan vielä lähempänä toisiaan. Se kankaan eduksi on sanottava jo tässä vaiheessa, että se on liukkaampi pintaista kuin alkuperäinen ja niin ollen ei ehkä yhtä tahra-altista.

Niin fiiliksissä tästä!

Laskosverhot tupaan

Itsehän sitä oli verhot ikkunaan ommeltava.

Olin hyvissä ajoin katsonut minkälaiset laskosverhot tilaisin meille Jotexista. Siinä vaiheessa, kun tilaamisen hetki lopulta tuli ja aloitin mittaukset tajusin, että tupamme ikkunoista kaksi on niin leveitä, että niihin ei saakkaan tuollaisia suhteellisen huokeita laskosverhoja. Kaikki leveydet loppuivat jo aikaisemmin. Tokikin sitten ihan jostain verholiikkeistä tilaamalla olisi onnistunut saamaan myös näihin ikkunoihin verhot. Halusin joka tapauksessa, että koko tuvassa, kaikissa viidessä ikkunassa, olisi samaa sarjaa olevat verhot. En kuitenkaan halunnut panostaa niihin rahallisesti isoja summia, jotta mielen muuttuessa ja vaihtelunhalun iskiessä ei ahdistaisi hinnan takia vaihtaa toisiin.

Vähissä oli vaihtoehdot, kun laskosverhot kuitenkin halusin. Itse oli siis tartuttava tuumasta toimeen.

Ostin Kangastuksesta valkoista melko jäykkää pellavakangasta. Tein mittailuja pitkään ja hartaasti. Kangasta oli runsas 9 metriä, sellaista pätkää hirvitti ruveta leikkelemään. Parasta olla laskut tehtynä oikein. Lisähaastetta ompeluun toi verhotankojen kiinnikkeiden sijoittelu. Halusimme kiinnikkeet kiinni runkotolppiin, joten se tarkoitti automaattisesti sitä ettei yläreunan tankokuja voinut olla yhtenäinen vaan sinne oli tehtävä aukot kiinnikemöttejä varten, mikä luonnollisesti tarkoitti lisälaskemista ja ompelua.

 Tällaiset niistä tuli. Neljä verhoa on valmiina ja paikallaan. Yksi on vielä vaiheessa sillä yhteen ikkunoista tulee erilainen kiinnityssysteemi, koska suoraan sen yläpuolelle tulee valolippa. Tämä projekti on vielä vaiheessa ja niin ollen myös verho.

Valkoiset verhot kaipasivat jotakin terästystä ilmeeseensä, joten askartelin niihin sydämet. Tähdetkin olisi voineet olla kivat, mutta mielestäni tähtiä on viime aikoina ollut vähän liikaa kaikkialla.

 Käytin ilmassa kuivuvaa muovailuvahaa. Pehmitin sen käsissäni ja kaulin lasipulloa apunakäyttäen. En halunnut tahria hommassa puista kaulintani :). Kaulin massan pintaan pitsikuvion muovisen pitsiliinan avulla. Tein reiän kudinpuikolla ja jätin pariksi päiväksi kuivumaan.

Lopuksi maalasin kuivuneet sydämet Tikkurilan Taikamaalilla, jota jäi seinän maalaamisesta. Sydänten väri on siis sama kuin yksi kyseisen huoneen seinistä. Viideskin sydän on tehtynä.

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Muutaman kerran täytyi potkia itseään koneen ääreen, mutta kyllä siitä valmista tuli.

Sama urakka on edessä vielä kuistin ikkunoiden kanssa, siellä on myös yksi ikkunoista niin leveä, että valmisverhoa ei sinne saa. Ompelukonetta kohti!

Leppoisaa pyhäpäivää!