sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Sormiruokailijan puuro

Sormiruokailijan aamupuuro. Mitenkäs sen syöttäisi, kun lusikka ei ole vielä käytössä ja puurona ei ihan toimivaa sormiruokailtavaa.. Joku viisas on keksinyt laittaa puuron vohvelirautaan ja tadaa, siinäpä on syöminen sormiruokailijaa varten.

Kuulun Simppeli sormiruokakeittiö-facebookryhmään, ihan huippu ryhmä  muuten! Siellä on toistuvasti pohdittu puuron koossa pysymistä vohveliksi paistaessa. Kananmunan lisääminen helpottaa heti, mutta mikäli kananmunaa ei voi käyttää niin homma on koettu haastavaksi ja niin koin minäkin aluksi.

Tässä minun vinkkini keittelyyn:

Puuro porisemaan.

 Parhaiten onnistuu Elovenan kaurahiutaleilla ja Myllyn ohrahiutaleilla. Nallen neljän viljan hiutaleilla on haasteellisempaa. Nämä minun ja mieheni kokemuksen perusteella, ei mitään sen tieteellisempää :D.


Keitä puuro kökköiseksi eli neste niin kuiviin kuin vaan pohjaan palamatta pystyt. Vaatii siis loppumetreillä jatkuvaa sekoittamista. 

Sitten puuro kuumaan vohvelirautaan. Ja nimenomaan paksuksi kerrokseksi! Aluksi tasoittelin puuron ihan liian ohueksi kerrokseksi ja ihmettelin, että mikä on, kun ei onnistu. Laitan paksun kerroksen ja annan raudan painaa puurokökön kasaan. Tässä tietysti etua on vohveliraudasta, jossa on painava ylälevy.




Ja valmista tulee!


Aina ei ihan kokonaista, mutta sinänsähän sillä ei ole väliä, kun meillä ainakin jaetaan puuro pinempiin osiin, jotta neidin on helpompi syödä.

Joskus taas onnistuu paremmin.

 Ja toisinaan hillosilmäksi laitetaan Pilttiä tms. sosetta.


Käsittämättömän hyvin on uponnut ainakin tähän saakka!



torstai 21. huhtikuuta 2016

Mumsmums ja rouskrousk

Epätarkka kuva,  mutta ruokana siis tomaattia, jauhelihaa, pastaa ja paprikaa.
 
Kuvat sikin sokin aamupalaa, lounasta, välipalaa ja iltapalaa.

Seuraava askel meidän sormiruokailussa otettiin, kun tilasimme Stokken Trip trap tuoliin sopivan Playtray-tarjottimen. Vertailimme tätä Playtray- tarjotinta ja Stokken omaa Tray-tarjotinta. Silmämääräisesti katsottuna tämä näytti isommalta ja tärkein syy miksi valitsimme tämän oli tarjottimessa olevat korkeat reunat. Stokken omassa tarjottimessa reunat ovat matalemmat ja loivat. Tässä Playtrayssa reunat ovat pystysuorat. Olin ennakkoon lukenut vauvojen innosta tuuppia ruokaa lattialle, ajattelimme, että tämä ehkäisisi sitä. Tältä tarjottimelta ruokaillessa pitää ruoka kunnolla nostaa, jos sen mielii saada reunan yli. Muutoinkin tämä tarjotin tuntui enemmän sormiruokailuun soveltuvalta. Ja näin pari kuukautta myöhemmin voin todeta, että oleme olleet tyytyväisiä valintaamme.

Toki iso askel otettiin myös siinä, että ylipäätään neiti siirtyi ruokailemaan syöttötuoliin. Sormiruokailussahan on erityisen merkittävää asento, jossa lapsi ruokailee. Pidin neidin asentoa vielä liian huterana sekä mielessäni väikkyi jostain lukemani juttu, että fysioterapeutit suosittelevat kovalla istuttamista vasta 8 kuukaudesta eteenpäin. Neuvolantätimme totesi kuitenkin, että ruokailu on niin lyhyt aika, että aivan hyvin voi laittaa syöttötuoliin ja katseltuaan neidin istumista sylissäni neuvolakäynnin aikana totesi, että kyllä tukevalta jo näyttää. Tuntui, että syöttötuoliin siirtymisen jälkeen ruokailumme otti ison askeleen eteenpäin! Onhan lapsi tuossa ihan eri tavalla omatoiminen kuin sylistä ruokaillessa.

Paprikaa, päärynää, melonia ja maissinaksu.
Syöttötuoleissa on myös istumisen kannalta huikeita eroja! En ollut edes tullut ajatelleeksi kuinka suuria. Neiti oli kotona istunut jo pitkään Stokkessaan oikein komiasti. Menimme kyläpaikkaan, jossa oli tämä perinteisempi syöttötuoli, merkkiä en tiedä. Neiti humsahti ja lysähti tuoliin aivan täysin. Aivan, kun olisi menty useampi viikko takaisin päin istumisessa (edelleenkään neitiä ei siinä kohden sylin lisäksi istutettu muuta kuin ruokailuhetket syöttötuolissa). Ei siis hiukkaakaan ole kaduttanut, että tuli ostettua tuo tuoli, josta sai iloita jo vauva aikana Newborn istuimen kanssa, kun vauva pääsi ruokapöydän ääreen meidän kanssamme heti vauvasta alkaen ja nyt Babyset istuimella.
Riisiä, melonia, päärynää ja paprikaa.

Riisiä haasteeksi pinsettiotteelle.
Päärynää, melonia ja vispipuuroa.

Melonia, kurkkua, riisiä ja kanaa.
Kerhossa kurkku oli siivutettua ja sellaisenkin syöminen sujui, joten kokielin kotiruokailussa molemmilla malleilla.
Banaania, kaurapuuroa ja puolukoita.
Puolukoita pinsettiotteen harjoitteluun.
Perunaa, porkkanaa, kananmunaa ja kurkkua.

Päärynää ja banaania.
Banaani aiheutti muutaman kerran lohduttomat itkut, kun ilmeisesti paakkuuntui ikenen ympärille niin, että neiti hätääntyi ennen kuin oli riittävästi yrittänyt mäyssätä sitä irti. Nyt ollaan oltu siitä vähän tauolla.
Pastaa, päärynää, kurkkua ja riisikakkuja.
 Oho, onpas tullut koottua iso annos!

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Omin sormin suuhun

Sormiruokailuun liittyvässä Fcebook-ryhmässä yksi usein toistuva kysymys on, että millä ruoilla aloittaa. Mitä on minkäkin ikäiselle vauvalle turvallista antaa jne. Tässä hieman esittelyssä meidän neidin alkuajan aterioita.


Höyrytettyä omenaa, parsakaalia ja avokadoa.
 Parsakaali oli aluksi oikein tykätty ja todisteita sen vatsaan menosta löytyi toistuvasti myös vaipasta.

Kurkkua, jauhelihaa ja banaani-mansikka munakasta.


 Söin itsekin hyvällä halulla tuota munakasta. Herkkua on.

Kokkailin jauhelihapötkylöitä.

Puolukkavispipuuroa
 Tämän syömisen jälkeen neiti todella näytti siltä, että sormiruokailtu on :D.

Kurkkua, parsakaalia, bataattia ja päärynää.
 Päärynä on ollut kestohitti ja soveltuu todella hyvin sormiruokailuun. Siitä saa leikattua hyvän kokoisia palasia, joista vauva saa hyvin otteen. Silti se on niin pehmeää, että sen saa ikenillä helposti muussattua.
Uunissa paistettuja peruna ja porkkana tikkuja ja kanaa.
 Tämä oli ensimmäinen ateria, joka oli saman sisältöinen kuin meillä aikuisillakin. Eri mausteilla toki.
Seuraavana päivänä lisänä oli vielä kurkkua.

Mangoa, pastaa ja appelsiinia.
Appelsiinista olen kuorinut sivukalvot pois ja jättänyt jäljelle vain ulkoreunan, jonka avulla appelsiini on pysynyt kasassa vielä sen verran, että siitä on saanut otteen.

Meillä aloitettiin sormiruokailu muutaman päivän yli 6 kuukauden ikäisenä. Aluksi neiti ruokaili sylissä istuen. Minä pidin lautasta vauvan edessä niin, että hän itse sai kuitenkin valita mitä söi ja kuinka paljon. Ruokapöytämme on liian korkealla, jotta neiti olisi ylettänyt poimimaan syötäviä sieltä. Hyvin tämä sujui näin vaikka väkisinhän siinä tuli hiukan lapsen syömiseen vaikutettua, kun lautasta piteli tietyssä asennossa, jotta lapsi ylettyi ottamaan syötäviä.

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Pikkuneitien samisteluun

Ompelin omalle Neidille Giant Apple-kaavalla Frozen mekon koossa 68cm. Ensin aikani turhaan yritin etsiä kaupoista Frozen vaatteita noin pienelle, mutta eipä niitä ole. No, eihän toki tuon ikäinen vielä elokuvaakaan ole nähnyt, mutta äiti on :). Myydäänhän niitä kankaita, joten ei muuta kuin itse hommiin. 

Samanlaisen, mutta erivärisillä resoreilla, ompelin myös Neitiämme puolivuotta vanhemmalle kummitytölle koossa 82cm.

Mekkojen valmistuttua ja sitä omalle neidille testatessa tajusin vasta ensikerran, että kyse on tosiaan enemmänkin paitamekosta kuin mekosta, sen verran lyhyt helma on. Harmi, että en tajunnut aiemmin, olisin pidentänyt helman kunnon mekoksi. Vasta päällekokeilun jälkeen tuli kunnolla katsottua vaatteen kuvaa ja kiinnitettyä huomiota siihen ettei vaate ole siinäkään mekkomitassa vaikka mekkohelmainen onkin. 

Eiköhän tälle joka tapauksessa ole kesällä käyttöä. Kummityttö saa omansa syntymäpäivälahjaksi.

Kaava: Ottobre, Giant Apple
Kangas: Poppanavakka

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Namnam- Sormiruokailu

Kuten aiemmin kerroin, on minusta ehtinyt tulla jo melkoinen imetyksen puolestapuhuja. Neiti täytti kuusi kuukautta ja imetyksen oheen oli aika ottaa mukaan kiinteät ruoat. Neidin ollessa kolme kuukautinen törmäsin usein termiin sormiruokailu. Mistä siinä oikein on kyse?! Ryhdyin ottamaan asiasta selvää. Kautta-aikainhan on soseiden ohessa sormiruokailtu, mutta tämän jutun pointtina olisikin se, että soseet jätetään syrjään ja lapsi itse hallitsee alusta saakka ruokailutilannetta sormiruokaillen.

Mikäli haluat perehtyä asiaan,

Aluksi kannattaa tutustua muutamaan nettisivuun:
"Baby-led weaning (BLW) eli lapsentahtinen sormiruokailu on yleistymässä kun tieto sen hyödyistä leviää.
Idean äiti, Gill Rapley, on toiminut terveydenhoitajana Englannissa 25 vuoden ajan ja on nyt Unicef UK:n Baby Friendly Iniative -ohjelman johtaja. 2000-luvun alussa hän tutki vauvojen tapaa käsitellä ruokaa. Tarkkaillessaan vauvoja hän tuli siihen tulokseen, että vauvat tietävät itse milloin ovat valmiita siirtymään kiinteisiin ruokiin.
70-luvulla vauvoille annettiin soseita jo 2-3 kuukauden iässä. Nyt tiedämme, että vauvan suolisto ja ruoansulatusjärjestelmä ei ole valmis muulle kuin maidolle ennen puolen vuoden ikää. Puolen vuoden iässä vauva osaa jo istua, tarttua kiinni ruokaan, viedä sen suuhunsa ja pureskella. Hän osaa jo syödä itse, eikä tarvetta soseille enää ole."

Sekä mielestäni kannattaa tutustua seuraaviin kirjoihin:
Rapley & Murkett: Omin sormin suuhun
kuva: Omin sormin suuhun
Kuva: poimittu netistä
Sekä Minä syön itse- Sormiruokailun käsikirja
sormiruokailun_kasikirja02
Kuva: poimittu netistä

 Lisäksi Facebookista löytyy totta kai aiheeseen liittyviä ryhmiä, joiden kautta oppii lisää.

Mitä enemmän asiaan perehdyin sitä vakuuttuneemmaksi aloin tulla siitä, että minun tehtäväni ei ole tuupata ruokaa lapseni suuhun vaan tarjota hänelle ruokaa tutustuttavaksi ja syötäväksi. Perustelut, joilla sormiruokailua puolletaan ovat saaneet minut niin vakuuttuneeksi, että enemmänkin ihmettelen miksi kuvio eletään vielä niin paljon soseiden kautta.

Nyt olemme sormiruokailleet kaksi viikkoa! Ensimmäinen kerta meni paremmin kuin olin edes uskaltanut odottaa. Ensimmäsillä kerroilla lapsi saattaa vain tutustua ruokaan ja heitellä sen lattialle (lapsihan ei tiedä, että siinä on aikuisten normiston mukaan jotakin väärää, hänelle ruokaan tutustuminen on leikkiä) tai mitä kukakin, mutta suuhun ei välttämättä päädy vielä mitään. Meillä neiti kuitenkin aika nopeasti vei ensimmäisen maisteluannoksen, porkkanan, suuhunsa, jota luonnollisesti seurasi irvistys. 
Neidin elämän ensimmäinen ruoka-annos. Kurkkua ja hörytettyä bataattia ja porkkanaa.

Ensimmäisen päivän ruokailu oli jopa niin tuottoisa, että todistettavasti ensimmäistä kertaa ruokaa päätyi myös vatsaan.

Olemme onneksemme saaneet myös oikein myönteisen neuvolantädin, joka totesi, että tämä on hänelle uusi juttu (ei tietenkään sormiruokailu yleensä, mutta tämä lapsentahtinen maidosta vieroittaminen, jossa ei soseet kuulu siihen oheen) ja, että mielenkiintoista kuulla tästä sitten enemmän ja kuinka meillä menee. Noh, ehdinhän toki hänelle suu vaahdossa intoa piukassa ensin selittää kaikkea mitä olin aiheesta lukenut.

Todennäköisesti tulen aiheesta kirjoittamaan myöhemminkin sillä olen aivan yhtä innoissani perehtynyt tähän kuin imetykseenkin.


lauantai 27. helmikuuta 2016

Smoothiekakku

Smoothiekakut ovat vissiin nyt joku uusi villitys?! Poimin jokin aika sitten K-Ruokalehdestä Smoothiekakun ohjeen ja miehen syntymäpäivät oli hyvä syy laittaa ohje kokeiluun.

Noh, kyllähän sen nyt söi, mutta ei ohje kyllä reseptivihkooni pääse. Mielestäni pohja olisi saanut olla paljon paksumpi suhteessa smoothieosuuteen. Pohjan makuun, mikä tuntui olevan oikein herkullinen, ei päässyt oikein lainkaan. Tein pohjan toisin kuin ohjeessa neuvotaan Bonan mangososeella. En löytänyt K-kaupastamme tuota ohjeessa mainittua. Hurja määrä mustikoita "täysin hukkaan", sen verran mautonta settiä smoothieosuudesta tuli. Tuntuu, että smoothiena maku pääsee kuitenkin eritavalla oikeuksiinsa kuin tässä vaikka ihan samasta asiasta onkin kyse, muoto vain on eri. No, nämähän ovat niitä kuuluisia makuasioita. Mies tykkäsi kakusta.

Ja kuten Mutakakun niin tämänkin kuva jäi ottamatta ennen kuin kakku oli kadonnut parempiin suihin.



Mutaista kakkua

Miehellä oli tuossa pari päivää sitten synttärit ja kakkukahvittelimme asiaankuuluvasti. Annoin miehelle jokusen kakku ohjeen, joista sai valkata haluamansa kakun, jonka tekisin. Antamieni ohjeiden ulkopuolelta tehtäväksi valkkautui Mutakakku. Olimme juuri hiljattain saaneet mutakakkua kyläpaikassa ja se oli sekä minulle, että miehelleni tuore tuttavuus vaikka kaikille muille se tuntuu olevan miltei suosikki leivonnainen. 

Ihan miten päivänsankari toivoo :). Tein kakun Kotikokin-sivulta poimitulla ohjeella

Raaka-aineet

4 kpl kananmunia
2 dl sokeria
dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
200 g margariinia
1 levy (150 g-200 g) tummaa suklaata (esim. panda/taloussuklaa)

Ohjeet

  • Mittaa kuivat aineet kulhoon (ei sokeri) ja sekoita keskenään.
  • Sulata rasva kattilassa ja lisää samalla suklaapaloja sekaan. Sekoita samalla, mutta älä kiehauta, ettei suklaa pala. Voit toki halutessasi sulattaa suklaan vesihauteessa, mutta tällöin suklaaseen ei saisi joutua yhtään vettä.
  • Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi.
  • Lisää vuorotellen jauhoseosta ja suklaaseosta munasokerivaahtoon. Sekoita.
  • Kaada taikina jauhotettuun irtopohjavuokaan.
  • Paista 200°C uunin keskitasolla n. 20 min.
  • Kakun on tarkoitus jäädä keskeltä vähän "raa'aksi".
  • Halutessasi koristele jäähtynyt mutakakku tomusokerilla.
Ja tuli kyllä huippu hyvää!!! Ohessa oli vielä vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Tämän kanssa kävi kuten mun leipomuksissa yleensä, muistan kuvaamisen siinä vaiheessa, kun jäljellä on enää vain rääppeet.