Namnam- Sormiruokailu

Kuten aiemmin kerroin, on minusta ehtinyt tulla jo melkoinen imetyksen puolestapuhuja. Neiti täytti kuusi kuukautta ja imetyksen oheen oli aika ottaa mukaan kiinteät ruoat. Neidin ollessa kolme kuukautinen törmäsin usein termiin sormiruokailu. Mistä siinä oikein on kyse?! Ryhdyin ottamaan asiasta selvää. Kautta-aikainhan on soseiden ohessa sormiruokailtu, mutta tämän jutun pointtina olisikin se, että soseet jätetään syrjään ja lapsi itse hallitsee alusta saakka ruokailutilannetta sormiruokaillen.

Mikäli haluat perehtyä asiaan,

Aluksi kannattaa tutustua muutamaan nettisivuun:

Lapsentahtinen sormiruokailu

"Baby-led weaning (BLW) eli lapsentahtinen sormiruokailu on yleistymässä kun tieto sen hyödyistä leviää.

Idean äiti, Gill Rapley, on toiminut terveydenhoitajana Englannissa 25 vuoden ajan ja on nyt Unicef UK:n Baby Friendly Iniative -ohjelman johtaja. 2000-luvun alussa hän tutki vauvojen tapaa käsitellä ruokaa. Tarkkaillessaan vauvoja hän tuli siihen tulokseen, että vauvat tietävät itse milloin ovat valmiita siirtymään kiinteisiin ruokiin.

70-luvulla vauvoille annettiin soseita jo 2-3 kuukauden iässä. Nyt tiedämme, että vauvan suolisto ja ruoansulatusjärjestelmä ei ole valmis muulle kuin maidolle ennen puolen vuoden ikää. Puolen vuoden iässä vauva osaa jo istua, tarttua kiinni ruokaan, viedä sen suuhunsa ja pureskella. Hän osaa jo syödä itse, eikä tarvetta soseille enää ole."

Näin pääset alkuun

Sekä mielestäni kannattaa tutustua seuraaviin kirjoihin:

Rapley & Murkett: Omin sormin suuhun

Kuva: poimittu netistä

Sekä Minä syön itse- Sormiruokailun käsikirja

Kuva: poimittu netistä

 Lisäksi Facebookista löytyy totta kai aiheeseen liittyviä ryhmiä, joiden kautta oppii lisää.

Mitä enemmän asiaan perehdyin sitä vakuuttuneemmaksi aloin tulla siitä, että minun tehtäväni ei ole tuupata ruokaa lapseni suuhun vaan tarjota hänelle ruokaa tutustuttavaksi ja syötäväksi. Perustelut, joilla sormiruokailua puolletaan ovat saaneet minut niin vakuuttuneeksi, että enemmänkin ihmettelen miksi kuvio eletään vielä niin paljon soseiden kautta.

Nyt olemme sormiruokailleet kaksi viikkoa! Ensimmäinen kerta meni paremmin kuin olin edes uskaltanut odottaa. Ensimmäsillä kerroilla lapsi saattaa vain tutustua ruokaan ja heitellä sen lattialle (lapsihan ei tiedä, että siinä on aikuisten normiston mukaan jotakin väärää, hänelle ruokaan tutustuminen on leikkiä) tai mitä kukakin, mutta suuhun ei välttämättä päädy vielä mitään. Meillä neiti kuitenkin aika nopeasti vei ensimmäisen maisteluannoksen, porkkanan, suuhunsa, jota luonnollisesti seurasi irvistys. 

Neidin elämän ensimmäinen ruoka-annos. Kurkkua ja hörytettyä bataattia ja porkkanaa.

Ensimmäisen päivän ruokailu oli jopa niin tuottoisa, että todistettavasti ensimmäistä kertaa ruokaa päätyi myös vatsaan.

Olemme onneksemme saaneet myös oikein myönteisen neuvolantädin, joka totesi, että tämä on hänelle uusi juttu (ei tietenkään sormiruokailu yleensä, mutta tämä lapsentahtinen maidosta vieroittaminen, jossa ei soseet kuulu siihen oheen) ja, että mielenkiintoista kuulla tästä sitten enemmän ja kuinka meillä menee. Noh, ehdinhän toki hänelle suu vaahdossa intoa piukassa ensin selittää kaikkea mitä olin aiheesta lukenut.

Todennäköisesti tulen aiheesta kirjoittamaan myöhemminkin sillä olen aivan yhtä innoissani perehtynyt tähän kuin imetykseenkin.

Aurinko armas

Enpä olisi uskonut miten suosittu itsetehty lelu voisi olla!

Bongasin Eilen tein- blogista ihanan lelun Onnin ja Ilonan katselukankaasta. Postausta lukiessani meidän neiti ei ollut vielä osoittanut erityisempää kiinnostusta mitään leluja kohtaan, joten kuvaukset  lelussa olevien katselukuvien "toimivuudesta" saivat innostumaan.

Tilasin itselleni virikekuvakangaspalasen ja lisäksi pari korttia. Aluksi meillä katseltiin kortteja ja kankaan kuvia ihan sellaisenaan ja yritin selvittää mitkä niistä saisivat neidissä jonkinlaista reaktiota aikaan. Korteista punaisella pohjalla oleva lintu toimi oikein hyvänä katseen vangitsijana ja se oli myös ensimmäisiä asioita, joita neiti oikeasti silmillään lähti seuraamaan. Tätä ei kuitenkaan kangasrivistöstä löytynyt. Kankaan kuvista parhaiten "toimi" aurinko, sammakko ja riikinkukko.

Ompelin  neidille kolmiolelun. Kolme kuvaa kolmioksi ja toisesta kankaasta päätypalat. Aurinkokuvan takana on ommeltuna paistopussi rapinaa tuomaan. Aikomuksenani oli tuunata ohjetta vielä niin, että olisin laittanut lelun sisään kulkusen, mutta olin niin tohinaa täynnä lelua tehdessä, että tällainen aikomus unohtui.

 Melkoista riepotusta tämä lelu onkin saanut. Uutena lelusta ei tullut kuvia otettua, joten tässä jo melkolailla ruttuisena. Luulen, että tuo kolmion muoto tekee lelusta helposti pideltävän, helpomman kuin mitä neliö olisi. Aluksi lelua esiteltiin neidille ja katseltiin yhdessä kuvia ja puserreltiin niin, että rapisi. Nyt neiti saattaa makailla lattialla selällään, katsella kuvia ja puserrella lelua omissa käsissään, välillä viskaista syrjään, kääntyä mahalleen ja taas puserrella lisää. Paljon on myös nauhoja laitettu suuhun ja samanaikaisesti nyhdetty lelua käsillä.

 Samalla kerralla ompelin kahdesta palasesta lituskaisen lelun ystävän vauvalle, hänestä oli tuolloin vasta tieto masussa olosta. Nyt tämäkin neiti on jo ehtinyt syntyä ja lelukin matkalla omistajalleen. Kankaiden välissä on kuvan kokoinen pala vanulevyä ja paistopussia.

Kankaat: kuvakangas Onni ja Ilona, mustavalkoinen-kangas Kangastus

Nauhat: Karnaluks

Vauvaperheen hankinnat 1

Ajattelinpa kirjoitella juttuja vauvaperheen hankinnoista, jotka oon ainakin ite kokenut superhyvinä. Moni niistä on päätynyt meille jonkun muun suosituksesta, joten ilolla jaan hyviksi kokemiamme juttuja eteenpäin.

Ihan ensimmäisenä on mainittava meille ajankohtaisin hankinta eli lämpöpussi turvakaukaloon.

Hankimme uutena Britaxin turvakaukalon. Neidin kasvamisen myötä se on luonnollisesti käynyt yhä ahtaammaksi ja ihan vihon viimeinen juttu oli, kun tulivat nuo hurjan kovat pakkaset ja neidille oli puettava toppahaalari päälle. Tokikin tuonne kaukaloon pitäisi laittaa lapsi ilman toppavarustusta, mutta käytännössä se ei vaan aina ole mahdollista. Auton kylmyys lähdettäessä-lyhyet ajomatkat ym. ovat käytännön tilanteita, joissa näin ei tule toimitttua. Lisäksi tuntuu, että tuossa Britaxin kaukalossa jalkojen välistä tulevan vyön kohta ja muoto ei ole ihan loppuun saakka hiottu.

Siinä vaiheessa, kun neiti ymmärsi lähtöä tehtäessä, että on päätymässä kaukaloon alkoi aina hurja itku. Valittelimme ääneen tuota lähdön tuskallisuutta ja kaukalon ahtautta useammallekin ihmiselle ja aloimme saamaan ympäriltämme mainintoja kaukalopussista. Googlettelin hiukan millaisesta kapistuksesta on kyse. Jostain syystä tällaisen olemassa olo on mennyt meiltä täysin ohi aiemmin.

Hetken mietimme, että vieläkö viitsimme tuollaista ostaa, kun sen hyödyntämisikä jää niin kovin lyhyeksi, kun alkaahan neidin turvaistuimeen siirtyminen sentään jo kolkuttelemaan lähellä. Ajattelimme kuitenkin, että jos se vain suinkin helpottaa tätä lopputalven elämää niin se on todellakin hintansa arvoinen. Aluksi yritin kysellä josko nettikirpputorilta olisi tällaisen löytänyt, mutta kaikki taisivat mennä kovien pakkasten alkaessa, joten olin auttamatta myöhässä. Niinpä hankimme tämän uutena lastentarvike liikkeestä.

Ja on kyllä niin ykköshankinta!

Lähdöt ovat helpottuneet huomattavasti. 

Turvavyöt tulevat pussin takaosissa olevista aukoista pussin sisään ja laitetaan siis pussin sisällä lapsen ympärille. Huomattavasti turvallisempaa ja ylipäätään toimivampaa!

Nyt säiden lauhduttua tuo meidän pussi tuppaa olemaan melko kuuma. Hämmentävää kyllä sillä kyseisessä liikkeessä ei ollut edes ohuempia!

Käytännön kokemuksella suosittelen siis ehdottomasti! 

Ja tämä ei ole millään tapaa maksettu mainos :).

 

Kuka meillä määrää? Lapsi. Lapsentahtista imetystä

Minusta on tullut melkoinen ituhippi-imetyksen suhteen. En suhtaudu siihen fanaattisesti, mutta matkan varrella minulle on auennut siitä täysin uusia asioita niin tiedollisesti kuin tunteenkin tasolla ja olen myös lähipiiriäni näillä tiedoilla valaissut.

Kuka meillä määrää?! Imetysasioissa se on pikkuneiti ja niin sen kuuluu ollakin.

Olen oppinut, että on täysin tuurista kiinni millaista imetysohjaustaäitiyden alkutaipaleella saa tai saako sitä ylipäätään ollenkaan. Sairaalan henkilökunta ja neuvolatädit sekä lääkärit ovat kovin erilaisella tiedolla varustettuja. Osa opastuksesta on sen aikaista kuin mitä äitini aikana on viljelty ja osalla taas on hyvinkin ajantasaiset tiedot.

Oma imetysvalaistukseni tapahtui neidin ollessa 3 kuukauden ikäinen. Näin jälkeenpäin toivon, että olisin joitain asioita tiennyt jo aiemmin.

Sairaalassa neiti sai luovutettua lisämaitoa lääketieteellisistä syistä, tuttipullolla annettuna. Lisämaidon tarpeen ajatus jäi meille jotenkin päälle ja sitä annettiin myös kotona.

Välillä tuntui, että neitiin upposi hurjiakin määriä maitoa siihen nähden minkä kokoinen vastasyntyneen vatsalaukku on. 

Lähde: Kolmen kauppa

Vasta myöhemmin olen kuullut vauvantahtisesta pulloruokinnasta ja siitä kuinka perinteisellä yhtäjaksoisella syötöllä pullo saattaa painaa vauvan kitalaessa kohtaa, joka saa aikaiseksi sen, että lapsi syö isojakin määriä suhteessa vatsalaukkunsa kokoon.

Alku aikoina neiti söi sekä rinnalta, että pullosta. Tämä totta kai teki elämää tietyiltä osin helpommaksi sillä minä saatoin piipahtaa jossain yksin ja isä ruokki tällä välin vauvan pullosta tai isä ja lapsi saattoivat käydä jossakin kahdestaan. Olihan se kivaa! Emme tarjonneet pulloa mitenkään säännöllisesti, ainoastaan silloin, kun isä ja lapsi olivat kahdestaan ja sille oli niin ollen tarve. Kolmen kuukauden kohdalla tulikin yllättäen kerta jolloin neiti ei yksinkertaisesti suostunut syömään pullosta. Ihan kuin taito olisi kadonnut jonnekin. Ja aluksi harmittelimme, kun taitoa ei ollut tullut ylläpidettyä eli annettua maitoa säännöllisesti pullosta. 

 

Kuulin kuitenkin nopeasti, että tällainen pullolakko on hyvinkin tavallista kolmen kuukauden kohdalla. Yritimme tarjota neidille maitoa useammasta erilaisesta pullosta sekä hörpyttämällä ja ruiskulla, jotka ovat muita maidon syöttämistapoja. Pullon tarjoamisen lopetimme kokonaan siinä kohden, kun kuulin, että pulloon opettamalla-opettaminen saattaisi kadottaa mielenkiinnon rinnalta syöntiin kokonaan ja sitä en missään tapauksessa halunnut.

Yhtä kaikki neiti oli päättänyt, että maito tulee tissistä ja sieltä hän sen syö. Ja ei meillä mitään sitä vastaan ollut. Tokikin se rajoitti aiempaa enemmän. Nykyisellään pääsen yksin lähinnä lyhyelle kauppareissulle, isin ja neidin ei juuri ole tullut enää kuljettua kahdestaan, kun minun on oltava saatavuusetäisyydellä nälän yllättäessä. Olemme kuitenkin päättäneet, että tämä on todellisuudessa todella lyhyt aika ja tämä mennään neidin asettamilla ehdoilla.

Mitä enemmän olen perehtynyt imetykseen sitä tärkeämmäksi olen myös kokenut tehtäväni tällä saralla. Ruoan lisäksi tarjoan lapselle rinnalla turvaa, läheisyyttä, lohdutusta...

Tuo kolmen kuukauden kohdalla tapahtunut pullostoppi laittoi minut aivan erilailla prosessoimaan ja pohtimaan imetystä. Se on aukaissut minulle aivan uuden maailman siitä kuinka paljon asioita imetykseen liittyy niin tiedollisesti kuin tunne puolellakin. Tuon kolmen kuukauden kohdalla tapahtuneen muutoksen jälkeen olemme jatkaneet täysimetyksellä ja olemme matkalla kohti kuuden kuukauden rajapyykkiä. Emme siis ole aloittaneet maisteluannoksia neljän kuukauden kohdalla vaikka sekin olisi mahdollista. Ja onneksemme olemme saaneet neuvolantädin, jolla ei ole ollut mitään tätä vastaan. Terveydenhuollon henkilökunnan suhtautuminen imetykseen ja kiinteiden aloittamisajankohtaan saattaa olla hyvinkin vaihtelevaa.

Imetyksen tuki ry tekee aivan  huikeaa työtä tällä saralla. 

Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa Sivuihin. Tukiäidit, joilta voi kysyä tarvittaessa neuvoa imetykseen liittyvissä asioissa, tekevät kultaakin kalliimpaa työtä. Mikäli asia on ajankohtainen kannattaa liittyä Facebookissa Imetyksen tuki ry:n ryhmään, sieltä löytyy vertaistukea, jota et ehkä tiennyt tarvitsevasikaan. Itselläni ehti olla useita imetykseen liittyviä kysymyksiä, joita kyselin ja joihin yritin etsiä vastauksia. Tuohon ryhmään liityttyäni löysin joukon muita äitejä, jotka miettivät tai elivät parhaillaan jotakin vastaavaa. Moni äitiryhmä on sävyltään negatiivinen ja sisältää jonkinlaista kilpailuajatusta olla parempi äiti kuin toinen, tämä ryhmä on ihana poikkeus. Imetys on tärkeä asia ja siinä toinen äiti tukee toista! Katso myös sattuisiko omalla paikkakunnallasi kokoontumaan Imetyksen tuki ry:n ryhmä.

Imetystaipaleeseen on ehtinyt jo mahtua monelaista, mutta silti voin sanoa Ihana imetys!

Huomioita!

Monenlaista uutta sitä mammamaailmaan mahtuukin.

Hassua kuinka nyt äitiydyttyäni tutuillakin ihmisillä on kanssani puhuttavana jokin täysin uusi osa-alue. Saan kuulla asioita, joita en ole tiennyt ihmisistä, jotka muuten tunnen kovinkin hyvin. Ehkä tämä on nyt sitten sitä äiti-kerhoon kuulumista :).

Hämmentävää kuinka nopeasti minusta on tullut asiantunteva keskustelija D-vitamiinien eroista jne.

Ja aivan yhtä hämmentävää millaisiin asioihin nykyään kiinnittää huomiota.. Paikallisen apteekin ovista kannattaa yrittää päästä sisään niin, että joku muu avaa ne ja itse syöksyy sisään valmiiksi avatuista ovista. Ovet narisevat ja niiden ovien narinaan vauva herää... Samoin narisee myös lääkärikeskuksen yläovi. Kannattaa mennä alaoven kautta vaikka se tarkoittaakin kapeiden portaiden nousua turvaistuinta kantaen. Näin toimien siis, jos vauva on juuri nukahtanut ja toivottavaa on, että unet myös jatkuvat.

Käsittämätöntä on se kuinka paljon rahaa kaikkiin vauvan tarvikkeisiin menee! Siltikin vaikka menisi aika peruslinjalla.

Paljon olen miettinyt, että mitä ihmiset pukevat vauvoillensa bodyn päälle paita osuuteen?! Housuja on kyllä fleeceä, collegea, ja mitä kaikkia näitä vahvempia kankaita nyt on, mutta paitoja todella vähän. Ja nekin vähät... yksi oli muun muassa mustaharmaana leobardikuviona kuin teini-ikäisen bilekuosi. Teini ikäinen tuskin silti fleeceä bileisiin laittaa, mutta se kuosi! Ja varsinkin, jos et halua vauvan paidassa olevan huppua niin johan homma vaikeutuu!

Edelleen ilman vastausta on se miksi niin monessa vauvan vaatteessa on huppu? Vauva, kun on suurimman osan ajastaan selällään, niin miksi niihin vauvan paitoihin pitää tunkea se huppu??? En minä ainakaan tykkäisi kölliä pienenä ihmisenä selälläni huppu myttynä selän alla. Ei kai ne pienet ne huput päässä sisällä makoile?! En vaan käsitä. Ja, kun sitä huppua on sekä sisä-, että ulkovaatteessa...

Mitäs muuta?! Voi tätä mammailun ihmeellistä maailmaa!

Voihan vauvan masuvaivat!

Tekstin alkuosa on kirjoitettu kolmisen viikkoa sitten ja loppuosa on nyt kirjoitettua.

Lapseni kummitäti linkitti minulle tämän ihanan tekstin, josta löytyykin sitten linkki varsinaiseen juttuun. Juttu osui ja upposi. Vatsavaivaisen lapsen kanssa valvoessa on tullut luettua öisin, jos jonkinlaisia ohjeistuksia ja mietittyä miten toimisi lapsen parhaaksi. Ihan ykkösjuttu taitaa kuitenkin olla tyytyä olemaan sylinä lapselle sen sijaan, että totaali kimpoilisi. Joku sanoikin, että kaksi ensimmäistä kuukautta äidin tärkein tehtävä on olla lapsen sänky ja tutti. Siltä se on myös kirjaimellisesti tuntunut.

Lapsen itkun syy on monessakin kohtaa vatsavaivat, joihin olemme jo löytäneet helpotusta vyöhyketerapiasta. Neuvolalääkäri totesi sinne menoa suunnitellessani, että "tämän koulutuksen valossa en voi sitä suositella, mutta kyllä siitä monet ovat avun saaneet".

Palleron masuvaivojen alkaessa kaksiviikkoisena, kuten niin monella. Hankimme Cuplaton tippoja ja samalla reissulla ostimme D-vitamiinin. D-vitamiinia syytetään monesti vatsavaivojen aiheuttajaksi keskusteluissa ja ihan yhtä monessa tutkimuksessa vakuutetaan, että ne eivät ole taustalla, niiden aloitus vain ajoittuu samaan ajankohtaan. No, meillä ne eivät voineet olla aiheuttajat, kun ne hankittiin vasta samalla reissulla masuvaivoihin olevien tippojen kanssa. Kun Cuplatonin teho tuntui kuitenkin olevan heikko päätimme kokeilla Disflatyl-tippoja, mutta kahden yön jälkeen oli selvää, että ne vain pahensivat vauvan oloa. Siinä kohden olin valmis soittamaan vyöhyketerapeutille ja saimmekin ajan samalle päivälle. Molemmilla, tähän mennessä, olleilla kerroilla on ilma lähtenyt liikkeelle ja vaippaan tullut isot tavarat jo hoidon aikana tai välittömästi sen jälkeen. Eli teho on ollut täysin havaittavissa. Lisäksi olemme saaneet opastusta miten hieroa Palleron jalkoja ja masua kotona, masuhieronnan osalta tuo mennee enemmän vauvahieronnan puolelle kuin vyöhyketerapiaan.

Siirryimme takaisin Cuplatoniin. Lisäksi hankittuna, mutta ei vielä kokeiltuna on toiset D-vitamiini tipat. Nyt käytössä olevat ovat öljypohjaisia ja ne eivät mitä ilmeisemmin sovi kaikkien vauvojen vatsalle.

Lapseni silminnähden kipristelyä ja pahaa oloa aiheuttavat vatsavaivat haluan hoitaa, mutta muuten yritän muistuttaa itselleni, että lapsi kertokoon minulle mitä hän haluaa.

---

Tuo toinen D-vitamiini on nimeltään Jekovit, joka on vissin vanhoista vanhin. Sitä olen itsekin kuulemma aikanaan saanut. Jekovit on vesipohjainen valmiste muiden ollessa pääosin öljypohjaisia. Ja nimenomaan tuo öljypohjaisuus on monelle se masuvaivojen aiheuttaja, ilmeisesti. Annoin Jekovittia muutaman päivän, mutta tuntui ettei sekään sopinut. Tiedän, että suositus olisi antaa tippoja vähintään viikko nähdäkseen todellisen vaikutuksen, mutta tästä huolimatta en rajattomasti vauvan kärvistelyä katsele, jos suorilta vaikuttaa, että tuote ei ole hyvä. On kyllä melkoista touhua yrittää etsiä mikä näistä kaikista olisi lapselle paras, kun samaan aikaan tapahtuu luonnollista kehitystä ja eletään erilaisia aikoja. Milloin ei tule kakkaa lainkaan ja sitten tuleekin taas normaalimmalla rytmillä, mutta melkoisina satseina. Sitten taas tuleekin jonkin aikaa hervottomasti puklua ja sitten se taas tasaantuu. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut viisautta kirjata muistiin näitä erilaisia "oireita", koska ei enää meinaa millään muistaa millaista oli minkäkin tipan aikana. Päivät seuraavat toistaan, toisaalta hitaasti, toisaalta nopeasti, mutta yhtä kaikki niin, että millään ei meinaa muistaa milloin mitäkin on tapahtunut. 

Netin keskustelupalstoja lukiessa käy yksiselitteisen selväksi, että toiselle sopii toinen D-vitamiini valmiste ja toiselle taas joku muu. Toiset ovat löytäneet heti hyvän, eikä muita ole tarvinnut edes kokeilla ja toiset tuntuvat kokeilleen läpi useamman.

No, nyt lapsen ollessa yli kaksi kuukautta, oma varmuus lukea lapsen reaktioita on sentään kasvanut. Alussa linkittämäni teksti on säilynyt mielessäni ja parhaani mukaan olen kuunnellut lastani ja antanut hänen kertoa tarpeistaan.

Oikean D-vitamiinivalnmisteen etsintä vielä jatkuu.

Vaunuverho- lampaita peltotiellä

Vaunuverho oli yksi ensimmäisiä ompeluksia, joista päätin, että tämä on tehtävä saatuani tietää olevani raskaana. Olin bongannut jo aiemmin Facebook-ryhmissä useitakin kauniita vaunuverhoja sekä Villa ja Villan ohjeen. 

Tämä on ollut tarpeellinen! Verho suojaa vaunukoppaa hyvin syystuulilta ja häikäiseviltä auringonsäteiltä. Jotensakin paljon kauniimpi kuin sellainen valkoinen verkko joka kai on tarkoitettu ensisijaisesti itikkasuojaksi. Ja sen verran olen lastentarvikeliikkeessä hintoja vilkaissut, että tiedän säästäneeni jokusen euron itse tekemällä. Ja mikä tärkeintä näin tietenkin sai mieleisensä ja ennen kaikkea väreihin sopivan.

Kangas: Parnusta, jostakin pikku puodista jokunen vuosi sitten. Ostaessani en tiennyt mitä siitä tekisin, tämä käyttötarkoitus tuskin kävi mielessäkään. Ostettuani lähinnä harmitti, kun en ostanut enempää, oli sen verran edullista. Sopii mielestäni väriltään näihin vaunuihin kuin nenä päähän.

 Nauhat ja renkaat: Karnaluks

Kirkkaat suihkuverhon renkaat: Ikeasta. Olivat kerrostaloasunnossa alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan, omakotitaloon muutettuamme vailla käyttöä.

Tissikeräys

Tampereen Yliopistollisen sairaalan imetysohjaukseen kerätään parhaillaan virkattuja ja neulottuja treenitissejä. Leiskatehtaan Rouva H. on julkistanut treenitissien keräyksen ja sivuilta löytyy myös tissien ohje. Leiskatehtaan tissikeräys.

"Näitä virkattuja tissejä voi käyttää sairaalassa tai neuvolassa imetysohjaukseen. Niitä voivat käyttää apuna kätilöt, terveydenhoitajat ja muut, jotka neuvovat synnyttäneitä äitejä. Tai vähän myöhemmässä vaiheessa siellä neuvolassa." Yle:n juttu aiheesta

Tämä on ihan ykkösluokan juttu. Tällaiset olisivat voineet olla ihan kivat siinä kohtaa, kun hoitaja näytti tissilläni kuinka puristaa sieltä tilkkaa lapsen saatavaksi :D. Sattui aivan julmetusti! Varmasti on oikeasti vaikea näyttää sitä toiselle ja toisella ja se oli sellainen ohikiitävä tilanne, mutta ymmärrän siis hyvin miksi tällaisia tarvitaan! Varmasti on lukuisia niitä tilanteita, kun pitäisi voida näyttää enemmän ja paremmin kuin mihin hoitaja kykenee äidin omalla tissillä.

Ja mainittakoon, että minulla on vain ja ainoastaan kiitettävää TAYSin synnyttäneiden osaston hoitajille! Minusta on ihanaa, että vuoroon tuleva "oma hoitaja" käy esittäytymässä vuoron alkaessa ja siellä oloaikana uudelleen töihin tuleva hoitaja käy kyselemässä, että kuinka on mennyt. En ollut tällaista odottanut, joten se yllätti. Teki siellä olon henkilökohtaisemmaksi ja sai kokemaan itsensä ja lapsensa tärkeäksi.

Tärkeää asiaa ihanien hoitajien avuksi!

* Kuvat lainattu Rouva H.:n luvalla