Vaunuverho- lampaita peltotiellä

Vaunuverho oli yksi ensimmäisiä ompeluksia, joista päätin, että tämä on tehtävä saatuani tietää olevani raskaana. Olin bongannut jo aiemmin Facebook-ryhmissä useitakin kauniita vaunuverhoja sekä Villa ja Villan ohjeen. 

Tämä on ollut tarpeellinen! Verho suojaa vaunukoppaa hyvin syystuulilta ja häikäiseviltä auringonsäteiltä. Jotensakin paljon kauniimpi kuin sellainen valkoinen verkko joka kai on tarkoitettu ensisijaisesti itikkasuojaksi. Ja sen verran olen lastentarvikeliikkeessä hintoja vilkaissut, että tiedän säästäneeni jokusen euron itse tekemällä. Ja mikä tärkeintä näin tietenkin sai mieleisensä ja ennen kaikkea väreihin sopivan.

Kangas: Parnusta, jostakin pikku puodista jokunen vuosi sitten. Ostaessani en tiennyt mitä siitä tekisin, tämä käyttötarkoitus tuskin kävi mielessäkään. Ostettuani lähinnä harmitti, kun en ostanut enempää, oli sen verran edullista. Sopii mielestäni väriltään näihin vaunuihin kuin nenä päähän.

 Nauhat ja renkaat: Karnaluks

Kirkkaat suihkuverhon renkaat: Ikeasta. Olivat kerrostaloasunnossa alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan, omakotitaloon muutettuamme vailla käyttöä.

Kastejuhlan koristeet

Ihanaa, vihdoinkin oli ristiäispäivä!

Emme paljastaneet lapsen nimeä ennakkoon kenellekään, kastepappia lukuunottamatta. Aluksi tuntui ihan helpolta kutsua lasta lempinimillä, mutta mitä enemmän aikaa kului sitä hankalampaa se tuntui olevan. Lapsi henkilöityi jo omaksi itsekseen tai itsellä olisi ollut tarve henkilöidä hänet nimeensä. Meillä oli ristiäiset miltei kahden kuukauden päästä syntymästä, emmekä edes kotona käyttäneet tulevaa nimeä. Olimme mieheni kanssa varmoja, että mikäli käyttäisimme nimeä kotona möläyttäisimme sen vahingossa jossakin muuallakin.

Nyt on meidän Pallerolla nimi ja hän on saanut viettää ensimmäistä juhlaa sukulaistensa ympäröimänä ja kulkea sylistä syliin paijattavana.

Miehen kanssa jännitimme kuinka päivä mahtaisi mennä, sillä neiti on jo tässä ajassa osoittanut, että hänellä riittää äänijänteitä, kun sille päälle sattuu ja aika usein on sattunut...

Päivä sujui kuitenkin ihan huippu hyvin. Neiti ei inahtanutkaan kasteessa, ei edes vettä päähän laitettaessa. Onneksi oli tullut jo ennakkoon treenattua kummitädin sylissä nukkumista niin homma sujui kirkossakin mallikkaasti. Huokaisimme miehen kanssa helpotuksesta, samoin kummitäti :).

Myös juhlissa neiti osasi olla mitä parhain juhlien keskipiste.

Juhlissa toteutin pikari-koristeluideaa, jonka poimin jo ennen häitämme Pinterestistä. Häät menivät toisenlaisella teemalla, mutta nyt ristiäisissä otin sen käyttöön. Väreinä olivat valkoinen ja vaaleanpunainen ja teemallisena koristeena ruusut. Lisäksi kahdessa kohden sydämet. Pitopalvelun omistaja sanoi poimivansa itselleen tästä koristeluidean, juurikin tuon pikarijutun. Kaikin mokomin, totesin, idea ei ole omani. Yksinkertaista, mutta silti söpön tunnelmallista. Toivottavasti vieraatkin tykkäsivät.

Maljat ja pienet kipot Ikeasta.  Kuitusilkki Sinellistä. Sydämet Nekalan Löytöliiteristä. Tuikut saatu lahjaksi. Ruusut Reilunkaupan ruusuja.Tarjoilupöydän maljat PartyLiten.

Tissikeräys

Tampereen Yliopistollisen sairaalan imetysohjaukseen kerätään parhaillaan virkattuja ja neulottuja treenitissejä. Leiskatehtaan Rouva H. on julkistanut treenitissien keräyksen ja sivuilta löytyy myös tissien ohje. Leiskatehtaan tissikeräys.

"Näitä virkattuja tissejä voi käyttää sairaalassa tai neuvolassa imetysohjaukseen. Niitä voivat käyttää apuna kätilöt, terveydenhoitajat ja muut, jotka neuvovat synnyttäneitä äitejä. Tai vähän myöhemmässä vaiheessa siellä neuvolassa." Yle:n juttu aiheesta

Tämä on ihan ykkösluokan juttu. Tällaiset olisivat voineet olla ihan kivat siinä kohtaa, kun hoitaja näytti tissilläni kuinka puristaa sieltä tilkkaa lapsen saatavaksi :D. Sattui aivan julmetusti! Varmasti on oikeasti vaikea näyttää sitä toiselle ja toisella ja se oli sellainen ohikiitävä tilanne, mutta ymmärrän siis hyvin miksi tällaisia tarvitaan! Varmasti on lukuisia niitä tilanteita, kun pitäisi voida näyttää enemmän ja paremmin kuin mihin hoitaja kykenee äidin omalla tissillä.

Ja mainittakoon, että minulla on vain ja ainoastaan kiitettävää TAYSin synnyttäneiden osaston hoitajille! Minusta on ihanaa, että vuoroon tuleva "oma hoitaja" käy esittäytymässä vuoron alkaessa ja siellä oloaikana uudelleen töihin tuleva hoitaja käy kyselemässä, että kuinka on mennyt. En ollut tällaista odottanut, joten se yllätti. Teki siellä olon henkilökohtaisemmaksi ja sai kokemaan itsensä ja lapsensa tärkeäksi.

Tärkeää asiaa ihanien hoitajien avuksi!

* Kuvat lainattu Rouva H.:n luvalla

Pieni tytön tyllerö vaaleanpunaisissa

Olin jo pitkään tehnyt lastenvaatteita, lähinnä ompelemalla, jo ennen kuin omasta odotuksestani oli tietoakaan tai oikeastaan vielä ajatustakaan. Lastenvaatteiden tekeminen on niin paljon motivoivampaa kuin aikuisten! 

Olin pidemmän aikaa katsellut ohjetta virkattavaan, helppoon, vauvan nuttuun. Mahtoikohan olla jokin Facebook-ryhmä, jossa kuulin Strömsö-nutusta. 

Ruotsia en häävisti hallitse, mutta videota katsellessa ja tämän blogin kuvia katsellen suoriuduin tehtävästä. Nuttu muotoutuu kahdesta kuusikulmiosta, eipä siis tarvita monimutkaisten ohjeiden lukutaitoa sen kummemmin.

Lopetin nutun tekemisen vain summissa jossakin kohtaa kierroksia sen kummemmin laskematta. Pitkään osaset majailivat kaapissa ennen kuin viimein yhdistin palat ja tein reunukset ja napinlävet. Edelleen nuttu sai hautua kaapissa kunnes perheeseemme syntyi pieni tytön tyllerö niin soma :). Ensimmäistä kertaa kotoa vaavin kanssa liikkeelle lähtiessä tuntui, että vaavi hukkui kaikkiin vaatteisiin mitä hänelle laittoi, mutta tämäpä oli juuri oikean kokoinen!

Ensimmäisillä reissuilla nutusta puuttuivat vielä napitkin, kun omista varastoista ei löytynyt riittävän montaa samanlaista vaaleanpunaista nappia. Sitten löytyikin aivan täydelliset napit!

Ensimmäisen reissun jälkeen poistin napeista kaksi ylintä. Mielestäni ne menivät aivan liian lähelle vaavin suuta. Tokikin näissä napeissa on tehty kasvopala niin, että se menee osittan toisen kappaleen läpi eikä voi irrota muusta napista muuta kuin napin rikkuessa. No, ennemmin olen ylivarovainen! Ylin nappi oli muutenkin liian korkealla, sitä ei olisi tullut pidettyä kuitenkaan kiinni.

Vaavia odottaessa löysin kirpputorilta söpön myssyn, jota ei juuri ollut käytetty, niin uudelta se näytti. Pakko se oli ostaa vaikka täyttä varmuutta vaavin sukupuolesta ei ollutkaan. Aivan täydellinen yhdistelmä nutun kanssa! Äidin pikku hiiri!

 

Näin sonnustautuneena meidän neiti reissasi ensimmäiset viikkonsa. Nyt tuo nuttu on jo pieni, sen verran kasvuspurttia vaavi on ensimmäisinä viikkoinaan ottanut.

Lanka: Novita, 7 veljestä

Napit: Sinelli