Korpikoti: Vanha uudelleen: Karnaluksiin!

Tässä yksi vanhan blogin suosituimmista postauksista kopioituna, jotta se on edelleen luettavissa vaikka blogi muuten ei olekaan, eli selostus käynnistäni Karnaluksissa. Kirjoitettu helmikuussa 2014.

Runsas vuosi sitten alkoi ompeluinnostukseni melkoisena hurahtamisena. Sen seurauksena tai sitä varten hankin itselleni saumurin. Ompelublogien ja Facesivujen kautta tutustuin firmaan nimeltä Karnaluks ja sieltä myös saumurini tilasin.

Tuosta hetkestä alkaen olen haaveksinut pääseväni käymään paikan päällä myymälässä. Polttavaa halua sinne pääsemiseen ei suinkaan ole vähentänyt erinäisissä yhteyssiä olleet kuvaukset ja nimitykset "ompelijoiden ja käsityöihmisten taivaasta".

Wuhuu!
Nyt se aika viimein koitti, suuntasimme mieheni kanssa kolmen päivän lomalle Tallinnaan.

Hotellimme oli Viru-hotelli aivan Tallinnan keskustassa. Tallinnassa kulkemiseen käytimme ratikkaa, siitä tietoa enemmän yllä mainitussa postauksessa. Nousimme Viru-hotellin edessä olevalta ratikkapysäkiltä ratikkaan numero 4 (Karnaluksin suuntaan meneviä ratikoita ovat 2 ja 4) ja köröttelimme Autobussijaamin pysäkille. Siitä palasimme hiukkasen takaisin päin ja poikkesimme K.A.Hermannille. Talo olikin yllättävän lähellä kadun tätä päätyä. Ovessa luki selkeästi Karnaluks, ei turhan isolla, mutta kuitenkin.

Selkeä kartta ratikkalinjoista löytyi ainakin Viru-hotellissa jaossa olleesta suomenkielisestä Tallin this week-opaslehdestä. Repäisin ratikkakartan mukaan reppuun ja se olikin hyvä apu.

Olin hankkinut hyvät perustiedot Karnaluksissa käymiseen useista eri lukemistani postauksista.

Hyviä vinkkejä antoivat ainakin seuraavat:

Amalia blogi

Karnaluks Tallinnassa

Anskun unelmat

Siispä harmaaseen rakennukseen, portaita ylös ja ovikelloa soittamaan. Sisälle pääsee tosiaan vain ovikelloa soittamalla.
Ovi aukeaa ja KAIKKI se IHANA avautui SILMIENI EDESSÄ!

Siispä kori käteen ja kierrokselle.

Mutta missä on miesparkki?!
Mieheni kiersi kaupan läpi, mutta ei hänellä siihen kolmea tuntia mennyt niin kuin minulta :D. Onneksi mieheni ei ole valittavaa sorttia vaan hän istuskeli eri puolilla kauppaa löytyvillä tuoleilla (niitä ei turhan montaa ole. Yksi ompelukonepöydän liepeillä, yksi myyjän tietokoneen ääressä keskellä kauppaa...) ja selaili kännykkäänsä. Kävi vain välillä varmistamassa olenko päästäni aivan pyörällä. Ja pyynnöstäni vieläpä napsi näitä kuvia blogiini. Kiitos rakas!

Itselläni oli ainakin kova hinku nähdä muiden blogeissa juurikin kuvia tuolta, saadakseni hahmotusta millaisesta paikasta on kyse, niinpä tässä vähän useampia kuvia.

Onneksi olin kirjoittanut ostoslistan, niin tiesin vähän mistä aloittaa. Listan kirjoittamista moni kävijä onkin suositellut ja niin suosittelen minäkin.

Hämmästyttävää oli, että siellä olijat tuntuivat miltei kaikki olevan suomalaisia. Paikalla oli myös muutama virolainen ja taisi joku muukin kieli sieltä joukosta kuulua. Osa suomalaisista taisi olla paikalla jo ties monettako kertaa. Yksi vanhempi mies rupesi puhumaan mieheni kanssa ja "asiantuntemuksen" perusteella taisi olla vaimonsa mukana aika monetta kertaa. Hän myös kertoi auliisti miehelleni pari muutakin kangaskauppaa ja ruokapaikan.

Huhuh, kyllä oli pääpyörällä.

Tykkään asioida Virossa. Mielestäni on mielenkiintoista kuinka he ymmärtävät meitä ja me heitä, mutta silti molemmilla on ihan oma kielensä. Olen huono kielissä ja esimerkiksi englannilla en pärjää missään. Ehkäpä juuri siksi olen niin iloinen niistä ymmärretyksi tulemisen tunteista ja kommunikointitilanteista, joita koen Virossa. Heh, hämmästyttävästi myyjä ymmärsi täysin naurettavan selitykseni henkseleiden nipsuista, siis niistä housunkaulukseen kiinni tulevista. Ne ovat kuulemma nimeltään krokotiileja, sillä nimellä ainakin myyjä selostukseni jälkeen niitä kutsui ja neuvoi minulle oikean hyllypaikan. Enpäs tiennyt tuotakaan nimeä.

Löysin koriini kaiken mitä olin aikonutkin ostaa. Olin tehnyt ostoslistani käyttämällä apuna Karnaluksin nettisivuja. Samalla mukaan tarttui myös muutakin kuin suunniteltua. Ja sitten oli tehtävä vielä uusi kierros. . . ja uusi. . . ja vielä käyn tuolla. . . ennen kuin vihdoin maltoin siirtyä jonoon.

Jonon pituus vaihteli myymäläsä oloaikanamme muutamasta ihmisestä pariin kymmeneen. Mielessä pidin ajatuksen, että jos vaikka selviäisimme pois paikalta siihen mennessä, kun "päivä-Tallinnassa-risteilijöiden" voisi olettaa saapuvan paikalle.

Kassoja oli käytössä kaksi ja niihin meni yksi jono. Kaksi naista käsitteli molemmilla kassoilla ostoksia. Toinen luetteli niitä ja latoi kassiin, toinen kirjasi koneelle ja mittaili ja leikkaili tarvittavia. Halutessasi nauhaa, narua tms. mitattavaa (paitsi kangasta) otat kassalle mennessäsi mukaan koko rullan ja kassalla he mittavat ja leikkaavat sinulle tarvitsemasi määrän. Lyhin mahdollinen pätkä on yksi metri. Tästä en nähnyt mitään infoa missään, mutta se selvisi minulle kassalla. Parista rullasta olin suunnitellut ottavani vain puolimetriä.

Karnaluksissa suurin osa hinnoista on merkitty alvittomana (hintalapun merkinnät ovat tähän tapaan 1,50€+alv.20%), niinpä itsellä mielikuvan pitäminen siitä paljonko ostokset tekevät on hankalempaa. Virossa arvonlisävero on 20%. Kassalla, myyjien latoessa ostoksia korista kassiin, sinulle ei näy minkäänlaisia välisummia. Tämä sai ainakin minulla pelon käteiseni riittävyydestä hiljalleen hiipimään mieleeni. Karnaluksissa voi maksaa vain käteisellä. Ostokseni tekivät enemmän kuin olin ajatellut, mutta käteisvarani riittivät kuitenkin, huh. Annoin itselleni nopeasti anteeksi tuon ylityksen, niin kiltisti olin tuonne pääsyä vuoden odottanut :)!

Takaisin palasimme kävellen, sillä olihan matkalla muutama muukin mielenkiintoiselta vaikuttanut kangaskauppa. Matka Viru-hotellille ei ole pitkä, 1-2 kilometriä. Ja oikeaan suntaan on helppo suunnistaa, sillä Viru-hotelli kyllä erottuu korkeutensa ansiosta. Saumurin tms. koneen kanssa valitsisin kyllä ennemmin ratikan, mutta kevyempien ostosten kanssa ihan mukava tepastelumatka. Ratikkapysäkkejä Viru-pysäkin ja Autobussijaamin välillä on kolme eli sekin kertonee matkasta jotain.

Tällaisia ostoksia: