Sormiruokailijan puuro

Sormiruokailijan aamupuuro. Mitenkäs sen syöttäisi, kun lusikka ei ole vielä käytössä ja puurona ei ihan toimivaa sormiruokailtavaa.. Joku viisas on keksinyt laittaa puuron vohvelirautaan ja tadaa, siinäpä on syöminen sormiruokailijaa varten.

Kuulun Simppeli sormiruokakeittiö-facebookryhmään, ihan huippu ryhmä  muuten! Siellä on toistuvasti pohdittu puuron koossa pysymistä vohveliksi paistaessa. Kananmunan lisääminen helpottaa heti, mutta mikäli kananmunaa ei voi käyttää niin homma on koettu haastavaksi ja niin koin minäkin aluksi.

Tässä minun vinkkini keittelyyn:

Puuro porisemaan.

 Parhaiten onnistuu Elovenan kaurahiutaleilla ja Myllyn ohrahiutaleilla. Nallen neljän viljan hiutaleilla on haasteellisempaa. Nämä minun ja mieheni kokemuksen perusteella, ei mitään sen tieteellisempää :D.

Keitä puuro kökköiseksi eli neste niin kuiviin kuin vaan pohjaan palamatta pystyt. Vaatii siis loppumetreillä jatkuvaa sekoittamista. 

Sitten puuro kuumaan vohvelirautaan. Ja nimenomaan paksuksi kerrokseksi! Aluksi tasoittelin puuron ihan liian ohueksi kerrokseksi ja ihmettelin, että mikä on, kun ei onnistu. Laitan paksun kerroksen ja annan raudan painaa puurokökön kasaan. Tässä tietysti etua on vohveliraudasta, jossa on painava ylälevy.

Ja valmista tulee!

Aina ei ihan kokonaista, mutta sinänsähän sillä ei ole väliä, kun meillä ainakin jaetaan puuro pinempiin osiin, jotta neidin on helpompi syödä.

Joskus taas onnistuu paremmin.

 Ja toisinaan hillosilmäksi laitetaan Pilttiä tms. sosetta.

Käsittämättömän hyvin on uponnut ainakin tähän saakka!

Mumsmums ja rouskrousk

Epätarkka kuva,  mutta ruokana siis tomaattia, jauhelihaa, pastaa ja paprikaa.
 

Kuvat sikin sokin aamupalaa, lounasta, välipalaa ja iltapalaa.

Seuraava askel meidän sormiruokailussa otettiin, kun tilasimme Stokken Trip trap tuoliin sopivan Playtray-tarjottimen. Vertailimme tätä Playtray- tarjotinta ja Stokken omaa Tray-tarjotinta. Silmämääräisesti katsottuna tämä näytti isommalta ja tärkein syy miksi valitsimme tämän oli tarjottimessa olevat korkeat reunat. Stokken omassa tarjottimessa reunat ovat matalemmat ja loivat. Tässä Playtrayssa reunat ovat pystysuorat. Olin ennakkoon lukenut vauvojen innosta tuuppia ruokaa lattialle, ajattelimme, että tämä ehkäisisi sitä. Tältä tarjottimelta ruokaillessa pitää ruoka kunnolla nostaa, jos sen mielii saada reunan yli. Muutoinkin tämä tarjotin tuntui enemmän sormiruokailuun soveltuvalta. Ja näin pari kuukautta myöhemmin voin todeta, että oleme olleet tyytyväisiä valintaamme.

Toki iso askel otettiin myös siinä, että ylipäätään neiti siirtyi ruokailemaan syöttötuoliin. Sormiruokailussahan on erityisen merkittävää asento, jossa lapsi ruokailee. Pidin neidin asentoa vielä liian huterana sekä mielessäni väikkyi jostain lukemani juttu, että fysioterapeutit suosittelevat kovalla istuttamista vasta 8 kuukaudesta eteenpäin. Neuvolantätimme totesi kuitenkin, että ruokailu on niin lyhyt aika, että aivan hyvin voi laittaa syöttötuoliin ja katseltuaan neidin istumista sylissäni neuvolakäynnin aikana totesi, että kyllä tukevalta jo näyttää. Tuntui, että syöttötuoliin siirtymisen jälkeen ruokailumme otti ison askeleen eteenpäin! Onhan lapsi tuossa ihan eri tavalla omatoiminen kuin sylistä ruokaillessa.

Paprikaa, päärynää, melonia ja maissinaksu.

Syöttötuoleissa on myös istumisen kannalta huikeita eroja! En ollut edes tullut ajatelleeksi kuinka suuria. Neiti oli kotona istunut jo pitkään Stokkessaan oikein komiasti. Menimme kyläpaikkaan, jossa oli tämä perinteisempi syöttötuoli, merkkiä en tiedä. Neiti humsahti ja lysähti tuoliin aivan täysin. Aivan, kun olisi menty useampi viikko takaisin päin istumisessa (edelleenkään neitiä ei siinä kohden sylin lisäksi istutettu muuta kuin ruokailuhetket syöttötuolissa). Ei siis hiukkaakaan ole kaduttanut, että tuli ostettua tuo tuoli, josta sai iloita jo vauva aikana Newborn istuimen kanssa, kun vauva pääsi ruokapöydän ääreen meidän kanssamme heti vauvasta alkaen ja nyt Babyset istuimella.

Riisiä, melonia, päärynää ja paprikaa.

Riisiä haasteeksi pinsettiotteelle.

Päärynää, melonia ja vispipuuroa.

Melonia, kurkkua, riisiä ja kanaa.

Kerhossa kurkku oli siivutettua ja sellaisenkin syöminen sujui, joten kokielin kotiruokailussa molemmilla malleilla.

Banaania, kaurapuuroa ja puolukoita.

Puolukoita pinsettiotteen harjoitteluun.

Perunaa, porkkanaa, kananmunaa ja kurkkua.

Päärynää ja banaania.

Banaani aiheutti muutaman kerran lohduttomat itkut, kun ilmeisesti paakkuuntui ikenen ympärille niin, että neiti hätääntyi ennen kuin oli riittävästi yrittänyt mäyssätä sitä irti. Nyt ollaan oltu siitä vähän tauolla.

Pastaa, päärynää, kurkkua ja riisikakkuja.

 Oho, onpas tullut koottua iso annos!

Omin sormin suuhun

Sormiruokailuun liittyvässä Fcebook-ryhmässä yksi usein toistuva kysymys on, että millä ruoilla aloittaa. Mitä on minkäkin ikäiselle vauvalle turvallista antaa jne. Tässä hieman esittelyssä meidän neidin alkuajan aterioita.

Höyrytettyä omenaa, parsakaalia ja avokadoa.

 Parsakaali oli aluksi oikein tykätty ja todisteita sen vatsaan menosta löytyi toistuvasti myös vaipasta.

Kurkkua, jauhelihaa ja banaani-mansikka munakasta.

 Söin itsekin hyvällä halulla tuota munakasta. Herkkua on.

Kokkailin jauhelihapötkylöitä.

Puolukkavispipuuroa

 Tämän syömisen jälkeen neiti todella näytti siltä, että sormiruokailtu on :D.

Kurkkua, parsakaalia, bataattia ja päärynää.

 Päärynä on ollut kestohitti ja soveltuu todella hyvin sormiruokailuun. Siitä saa leikattua hyvän kokoisia palasia, joista vauva saa hyvin otteen. Silti se on niin pehmeää, että sen saa ikenillä helposti muussattua.

Uunissa paistettuja peruna ja porkkana tikkuja ja kanaa.

 Tämä oli ensimmäinen ateria, joka oli saman sisältöinen kuin meillä aikuisillakin. Eri mausteilla toki.

Seuraavana päivänä lisänä oli vielä kurkkua.

Mangoa, pastaa ja appelsiinia.

Appelsiinista olen kuorinut sivukalvot pois ja jättänyt jäljelle vain ulkoreunan, jonka avulla appelsiini on pysynyt kasassa vielä sen verran, että siitä on saanut otteen.

Meillä aloitettiin sormiruokailu muutaman päivän yli 6 kuukauden ikäisenä. Aluksi neiti ruokaili sylissä istuen. Minä pidin lautasta vauvan edessä niin, että hän itse sai kuitenkin valita mitä söi ja kuinka paljon. Ruokapöytämme on liian korkealla, jotta neiti olisi ylettänyt poimimaan syötäviä sieltä. Hyvin tämä sujui näin vaikka väkisinhän siinä tuli hiukan lapsen syömiseen vaikutettua, kun lautasta piteli tietyssä asennossa, jotta lapsi ylettyi ottamaan syötäviä.

Pikkuneitien samisteluun

Ompelin omalle Neidille Giant Apple-kaavalla Frozen mekon koossa 68cm. Ensin aikani turhaan yritin etsiä kaupoista Frozen vaatteita noin pienelle, mutta eipä niitä ole. No, eihän toki tuon ikäinen vielä elokuvaakaan ole nähnyt, mutta äiti on :). Myydäänhän niitä kankaita, joten ei muuta kuin itse hommiin. 

Samanlaisen, mutta erivärisillä resoreilla, ompelin myös Neitiämme puolivuotta vanhemmalle kummitytölle koossa 82cm.

Mekkojen valmistuttua ja sitä omalle neidille testatessa tajusin vasta ensikerran, että kyse on tosiaan enemmänkin paitamekosta kuin mekosta, sen verran lyhyt helma on. Harmi, että en tajunnut aiemmin, olisin pidentänyt helman kunnon mekoksi. Vasta päällekokeilun jälkeen tuli kunnolla katsottua vaatteen kuvaa ja kiinnitettyä huomiota siihen ettei vaate ole siinäkään mekkomitassa vaikka mekkohelmainen onkin. 

Eiköhän tälle joka tapauksessa ole kesällä käyttöä. Kummityttö saa omansa syntymäpäivälahjaksi.

Kaava: Ottobre, Giant Apple

Kangas: Poppanavakka

Namnam- Sormiruokailu

Kuten aiemmin kerroin, on minusta ehtinyt tulla jo melkoinen imetyksen puolestapuhuja. Neiti täytti kuusi kuukautta ja imetyksen oheen oli aika ottaa mukaan kiinteät ruoat. Neidin ollessa kolme kuukautinen törmäsin usein termiin sormiruokailu. Mistä siinä oikein on kyse?! Ryhdyin ottamaan asiasta selvää. Kautta-aikainhan on soseiden ohessa sormiruokailtu, mutta tämän jutun pointtina olisikin se, että soseet jätetään syrjään ja lapsi itse hallitsee alusta saakka ruokailutilannetta sormiruokaillen.

Mikäli haluat perehtyä asiaan,

Aluksi kannattaa tutustua muutamaan nettisivuun:

Lapsentahtinen sormiruokailu

"Baby-led weaning (BLW) eli lapsentahtinen sormiruokailu on yleistymässä kun tieto sen hyödyistä leviää.

Idean äiti, Gill Rapley, on toiminut terveydenhoitajana Englannissa 25 vuoden ajan ja on nyt Unicef UK:n Baby Friendly Iniative -ohjelman johtaja. 2000-luvun alussa hän tutki vauvojen tapaa käsitellä ruokaa. Tarkkaillessaan vauvoja hän tuli siihen tulokseen, että vauvat tietävät itse milloin ovat valmiita siirtymään kiinteisiin ruokiin.

70-luvulla vauvoille annettiin soseita jo 2-3 kuukauden iässä. Nyt tiedämme, että vauvan suolisto ja ruoansulatusjärjestelmä ei ole valmis muulle kuin maidolle ennen puolen vuoden ikää. Puolen vuoden iässä vauva osaa jo istua, tarttua kiinni ruokaan, viedä sen suuhunsa ja pureskella. Hän osaa jo syödä itse, eikä tarvetta soseille enää ole."

Näin pääset alkuun

Sekä mielestäni kannattaa tutustua seuraaviin kirjoihin:

Rapley & Murkett: Omin sormin suuhun

Kuva: poimittu netistä

Sekä Minä syön itse- Sormiruokailun käsikirja

Kuva: poimittu netistä

 Lisäksi Facebookista löytyy totta kai aiheeseen liittyviä ryhmiä, joiden kautta oppii lisää.

Mitä enemmän asiaan perehdyin sitä vakuuttuneemmaksi aloin tulla siitä, että minun tehtäväni ei ole tuupata ruokaa lapseni suuhun vaan tarjota hänelle ruokaa tutustuttavaksi ja syötäväksi. Perustelut, joilla sormiruokailua puolletaan ovat saaneet minut niin vakuuttuneeksi, että enemmänkin ihmettelen miksi kuvio eletään vielä niin paljon soseiden kautta.

Nyt olemme sormiruokailleet kaksi viikkoa! Ensimmäinen kerta meni paremmin kuin olin edes uskaltanut odottaa. Ensimmäsillä kerroilla lapsi saattaa vain tutustua ruokaan ja heitellä sen lattialle (lapsihan ei tiedä, että siinä on aikuisten normiston mukaan jotakin väärää, hänelle ruokaan tutustuminen on leikkiä) tai mitä kukakin, mutta suuhun ei välttämättä päädy vielä mitään. Meillä neiti kuitenkin aika nopeasti vei ensimmäisen maisteluannoksen, porkkanan, suuhunsa, jota luonnollisesti seurasi irvistys. 

Neidin elämän ensimmäinen ruoka-annos. Kurkkua ja hörytettyä bataattia ja porkkanaa.

Ensimmäisen päivän ruokailu oli jopa niin tuottoisa, että todistettavasti ensimmäistä kertaa ruokaa päätyi myös vatsaan.

Olemme onneksemme saaneet myös oikein myönteisen neuvolantädin, joka totesi, että tämä on hänelle uusi juttu (ei tietenkään sormiruokailu yleensä, mutta tämä lapsentahtinen maidosta vieroittaminen, jossa ei soseet kuulu siihen oheen) ja, että mielenkiintoista kuulla tästä sitten enemmän ja kuinka meillä menee. Noh, ehdinhän toki hänelle suu vaahdossa intoa piukassa ensin selittää kaikkea mitä olin aiheesta lukenut.

Todennäköisesti tulen aiheesta kirjoittamaan myöhemminkin sillä olen aivan yhtä innoissani perehtynyt tähän kuin imetykseenkin.

Smoothiekakku

Smoothiekakut ovat vissiin nyt joku uusi villitys?! Poimin jokin aika sitten K-Ruokalehdestä Smoothiekakun ohjeen ja miehen syntymäpäivät oli hyvä syy laittaa ohje kokeiluun.

Noh, kyllähän sen nyt söi, mutta ei ohje kyllä reseptivihkooni pääse. Mielestäni pohja olisi saanut olla paljon paksumpi suhteessa smoothieosuuteen. Pohjan makuun, mikä tuntui olevan oikein herkullinen, ei päässyt oikein lainkaan. Tein pohjan toisin kuin ohjeessa neuvotaan Bonan mangososeella. En löytänyt K-kaupastamme tuota ohjeessa mainittua. Hurja määrä mustikoita "täysin hukkaan", sen verran mautonta settiä smoothieosuudesta tuli. Tuntuu, että smoothiena maku pääsee kuitenkin eritavalla oikeuksiinsa kuin tässä vaikka ihan samasta asiasta onkin kyse, muoto vain on eri. No, nämähän ovat niitä kuuluisia makuasioita. Mies tykkäsi kakusta.

Ja kuten Mutakakun niin tämänkin kuva jäi ottamatta ennen kuin kakku oli kadonnut parempiin suihin.

Mutaista kakkua

Miehellä oli tuossa pari päivää sitten synttärit ja kakkukahvittelimme asiaankuuluvasti. Annoin miehelle jokusen kakku ohjeen, joista sai valkata haluamansa kakun, jonka tekisin. Antamieni ohjeiden ulkopuolelta tehtäväksi valkkautui Mutakakku. Olimme juuri hiljattain saaneet mutakakkua kyläpaikassa ja se oli sekä minulle, että miehelleni tuore tuttavuus vaikka kaikille muille se tuntuu olevan miltei suosikki leivonnainen. 

Ihan miten päivänsankari toivoo :). Tein kakun Kotikokin-sivulta poimitulla ohjeella

Raaka-aineet

4 kpl	kananmunia
2 dl	sokeria
2½ dl	vehnäjauhoja
2 tl	leivinjauhetta
200 g	margariinia
1 levy (150 g-200 g)	tummaa suklaata (esim. panda/taloussuklaa)

---

Ohjeet

• Mittaa kuivat aineet kulhoon (ei sokeri) ja sekoita keskenään.
• Sulata rasva kattilassa ja lisää samalla suklaapaloja sekaan. Sekoita samalla, mutta älä kiehauta, ettei suklaa pala. Voit toki halutessasi sulattaa suklaan vesihauteessa, mutta tällöin suklaaseen ei saisi joutua yhtään vettä.
• Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi.
• Lisää vuorotellen jauhoseosta ja suklaaseosta munasokerivaahtoon. Sekoita.
• Kaada taikina jauhotettuun irtopohjavuokaan.
• Paista 200°C uunin keskitasolla n. 20 min.
• Kakun on tarkoitus jäädä keskeltä vähän "raa'aksi".
• Halutessasi koristele jäähtynyt mutakakku tomusokerilla.

Ja tuli kyllä huippu hyvää!!! Ohessa oli vielä vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Tämän kanssa kävi kuten mun leipomuksissa yleensä, muistan kuvaamisen siinä vaiheessa, kun jäljellä on enää vain rääppeet.

Aurinko armas

Enpä olisi uskonut miten suosittu itsetehty lelu voisi olla!

Bongasin Eilen tein- blogista ihanan lelun Onnin ja Ilonan katselukankaasta. Postausta lukiessani meidän neiti ei ollut vielä osoittanut erityisempää kiinnostusta mitään leluja kohtaan, joten kuvaukset  lelussa olevien katselukuvien "toimivuudesta" saivat innostumaan.

Tilasin itselleni virikekuvakangaspalasen ja lisäksi pari korttia. Aluksi meillä katseltiin kortteja ja kankaan kuvia ihan sellaisenaan ja yritin selvittää mitkä niistä saisivat neidissä jonkinlaista reaktiota aikaan. Korteista punaisella pohjalla oleva lintu toimi oikein hyvänä katseen vangitsijana ja se oli myös ensimmäisiä asioita, joita neiti oikeasti silmillään lähti seuraamaan. Tätä ei kuitenkaan kangasrivistöstä löytynyt. Kankaan kuvista parhaiten "toimi" aurinko, sammakko ja riikinkukko.

Ompelin  neidille kolmiolelun. Kolme kuvaa kolmioksi ja toisesta kankaasta päätypalat. Aurinkokuvan takana on ommeltuna paistopussi rapinaa tuomaan. Aikomuksenani oli tuunata ohjetta vielä niin, että olisin laittanut lelun sisään kulkusen, mutta olin niin tohinaa täynnä lelua tehdessä, että tällainen aikomus unohtui.

 Melkoista riepotusta tämä lelu onkin saanut. Uutena lelusta ei tullut kuvia otettua, joten tässä jo melkolailla ruttuisena. Luulen, että tuo kolmion muoto tekee lelusta helposti pideltävän, helpomman kuin mitä neliö olisi. Aluksi lelua esiteltiin neidille ja katseltiin yhdessä kuvia ja puserreltiin niin, että rapisi. Nyt neiti saattaa makailla lattialla selällään, katsella kuvia ja puserrella lelua omissa käsissään, välillä viskaista syrjään, kääntyä mahalleen ja taas puserrella lisää. Paljon on myös nauhoja laitettu suuhun ja samanaikaisesti nyhdetty lelua käsillä.

 Samalla kerralla ompelin kahdesta palasesta lituskaisen lelun ystävän vauvalle, hänestä oli tuolloin vasta tieto masussa olosta. Nyt tämäkin neiti on jo ehtinyt syntyä ja lelukin matkalla omistajalleen. Kankaiden välissä on kuvan kokoinen pala vanulevyä ja paistopussia.

Kankaat: kuvakangas Onni ja Ilona, mustavalkoinen-kangas Kangastus

Nauhat: Karnaluks

Söpöstelyä

Tällaisen söpöstelymekon ompelin jo ennen kuin meidän neidistä oli mitään tietoa. Pitkään mekko kuitenkin pyöri vain ompelupöydällä ja itseasiassa niin pitkään, että neiti ei ole lainkaan tätä käyttänyt ja nyt alkaakin olla turhan piukea totesin, kun kokeilin.

Seuraavan koon kaavat, kun saan käsiini niin sillä surauttelen sitten neidille käyttömekon. Kangaskin on jo katsottuna.

Kaava: Giant Apple, Ottobre 3/2014

Kankaat: Pallokankaan ostopaikkaa en enää muista. Resori Triteksistä.

Vauvaperheen hankinnat 1

Ajattelinpa kirjoitella juttuja vauvaperheen hankinnoista, jotka oon ainakin ite kokenut superhyvinä. Moni niistä on päätynyt meille jonkun muun suosituksesta, joten ilolla jaan hyviksi kokemiamme juttuja eteenpäin.

Ihan ensimmäisenä on mainittava meille ajankohtaisin hankinta eli lämpöpussi turvakaukaloon.

Hankimme uutena Britaxin turvakaukalon. Neidin kasvamisen myötä se on luonnollisesti käynyt yhä ahtaammaksi ja ihan vihon viimeinen juttu oli, kun tulivat nuo hurjan kovat pakkaset ja neidille oli puettava toppahaalari päälle. Tokikin tuonne kaukaloon pitäisi laittaa lapsi ilman toppavarustusta, mutta käytännössä se ei vaan aina ole mahdollista. Auton kylmyys lähdettäessä-lyhyet ajomatkat ym. ovat käytännön tilanteita, joissa näin ei tule toimitttua. Lisäksi tuntuu, että tuossa Britaxin kaukalossa jalkojen välistä tulevan vyön kohta ja muoto ei ole ihan loppuun saakka hiottu.

Siinä vaiheessa, kun neiti ymmärsi lähtöä tehtäessä, että on päätymässä kaukaloon alkoi aina hurja itku. Valittelimme ääneen tuota lähdön tuskallisuutta ja kaukalon ahtautta useammallekin ihmiselle ja aloimme saamaan ympäriltämme mainintoja kaukalopussista. Googlettelin hiukan millaisesta kapistuksesta on kyse. Jostain syystä tällaisen olemassa olo on mennyt meiltä täysin ohi aiemmin.

Hetken mietimme, että vieläkö viitsimme tuollaista ostaa, kun sen hyödyntämisikä jää niin kovin lyhyeksi, kun alkaahan neidin turvaistuimeen siirtyminen sentään jo kolkuttelemaan lähellä. Ajattelimme kuitenkin, että jos se vain suinkin helpottaa tätä lopputalven elämää niin se on todellakin hintansa arvoinen. Aluksi yritin kysellä josko nettikirpputorilta olisi tällaisen löytänyt, mutta kaikki taisivat mennä kovien pakkasten alkaessa, joten olin auttamatta myöhässä. Niinpä hankimme tämän uutena lastentarvike liikkeestä.

Ja on kyllä niin ykköshankinta!

Lähdöt ovat helpottuneet huomattavasti. 

Turvavyöt tulevat pussin takaosissa olevista aukoista pussin sisään ja laitetaan siis pussin sisällä lapsen ympärille. Huomattavasti turvallisempaa ja ylipäätään toimivampaa!

Nyt säiden lauhduttua tuo meidän pussi tuppaa olemaan melko kuuma. Hämmentävää kyllä sillä kyseisessä liikkeessä ei ollut edes ohuempia!

Käytännön kokemuksella suosittelen siis ehdottomasti! 

Ja tämä ei ole millään tapaa maksettu mainos :).

 

Kuka meillä määrää? Lapsi. Lapsentahtista imetystä

Minusta on tullut melkoinen ituhippi-imetyksen suhteen. En suhtaudu siihen fanaattisesti, mutta matkan varrella minulle on auennut siitä täysin uusia asioita niin tiedollisesti kuin tunteenkin tasolla ja olen myös lähipiiriäni näillä tiedoilla valaissut.

Kuka meillä määrää?! Imetysasioissa se on pikkuneiti ja niin sen kuuluu ollakin.

Olen oppinut, että on täysin tuurista kiinni millaista imetysohjaustaäitiyden alkutaipaleella saa tai saako sitä ylipäätään ollenkaan. Sairaalan henkilökunta ja neuvolatädit sekä lääkärit ovat kovin erilaisella tiedolla varustettuja. Osa opastuksesta on sen aikaista kuin mitä äitini aikana on viljelty ja osalla taas on hyvinkin ajantasaiset tiedot.

Oma imetysvalaistukseni tapahtui neidin ollessa 3 kuukauden ikäinen. Näin jälkeenpäin toivon, että olisin joitain asioita tiennyt jo aiemmin.

Sairaalassa neiti sai luovutettua lisämaitoa lääketieteellisistä syistä, tuttipullolla annettuna. Lisämaidon tarpeen ajatus jäi meille jotenkin päälle ja sitä annettiin myös kotona.

Välillä tuntui, että neitiin upposi hurjiakin määriä maitoa siihen nähden minkä kokoinen vastasyntyneen vatsalaukku on. 

Lähde: Kolmen kauppa

Vasta myöhemmin olen kuullut vauvantahtisesta pulloruokinnasta ja siitä kuinka perinteisellä yhtäjaksoisella syötöllä pullo saattaa painaa vauvan kitalaessa kohtaa, joka saa aikaiseksi sen, että lapsi syö isojakin määriä suhteessa vatsalaukkunsa kokoon.

Alku aikoina neiti söi sekä rinnalta, että pullosta. Tämä totta kai teki elämää tietyiltä osin helpommaksi sillä minä saatoin piipahtaa jossain yksin ja isä ruokki tällä välin vauvan pullosta tai isä ja lapsi saattoivat käydä jossakin kahdestaan. Olihan se kivaa! Emme tarjonneet pulloa mitenkään säännöllisesti, ainoastaan silloin, kun isä ja lapsi olivat kahdestaan ja sille oli niin ollen tarve. Kolmen kuukauden kohdalla tulikin yllättäen kerta jolloin neiti ei yksinkertaisesti suostunut syömään pullosta. Ihan kuin taito olisi kadonnut jonnekin. Ja aluksi harmittelimme, kun taitoa ei ollut tullut ylläpidettyä eli annettua maitoa säännöllisesti pullosta. 

 

Kuulin kuitenkin nopeasti, että tällainen pullolakko on hyvinkin tavallista kolmen kuukauden kohdalla. Yritimme tarjota neidille maitoa useammasta erilaisesta pullosta sekä hörpyttämällä ja ruiskulla, jotka ovat muita maidon syöttämistapoja. Pullon tarjoamisen lopetimme kokonaan siinä kohden, kun kuulin, että pulloon opettamalla-opettaminen saattaisi kadottaa mielenkiinnon rinnalta syöntiin kokonaan ja sitä en missään tapauksessa halunnut.

Yhtä kaikki neiti oli päättänyt, että maito tulee tissistä ja sieltä hän sen syö. Ja ei meillä mitään sitä vastaan ollut. Tokikin se rajoitti aiempaa enemmän. Nykyisellään pääsen yksin lähinnä lyhyelle kauppareissulle, isin ja neidin ei juuri ole tullut enää kuljettua kahdestaan, kun minun on oltava saatavuusetäisyydellä nälän yllättäessä. Olemme kuitenkin päättäneet, että tämä on todellisuudessa todella lyhyt aika ja tämä mennään neidin asettamilla ehdoilla.

Mitä enemmän olen perehtynyt imetykseen sitä tärkeämmäksi olen myös kokenut tehtäväni tällä saralla. Ruoan lisäksi tarjoan lapselle rinnalla turvaa, läheisyyttä, lohdutusta...

Tuo kolmen kuukauden kohdalla tapahtunut pullostoppi laittoi minut aivan erilailla prosessoimaan ja pohtimaan imetystä. Se on aukaissut minulle aivan uuden maailman siitä kuinka paljon asioita imetykseen liittyy niin tiedollisesti kuin tunne puolellakin. Tuon kolmen kuukauden kohdalla tapahtuneen muutoksen jälkeen olemme jatkaneet täysimetyksellä ja olemme matkalla kohti kuuden kuukauden rajapyykkiä. Emme siis ole aloittaneet maisteluannoksia neljän kuukauden kohdalla vaikka sekin olisi mahdollista. Ja onneksemme olemme saaneet neuvolantädin, jolla ei ole ollut mitään tätä vastaan. Terveydenhuollon henkilökunnan suhtautuminen imetykseen ja kiinteiden aloittamisajankohtaan saattaa olla hyvinkin vaihtelevaa.

Imetyksen tuki ry tekee aivan  huikeaa työtä tällä saralla. 

Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa Sivuihin. Tukiäidit, joilta voi kysyä tarvittaessa neuvoa imetykseen liittyvissä asioissa, tekevät kultaakin kalliimpaa työtä. Mikäli asia on ajankohtainen kannattaa liittyä Facebookissa Imetyksen tuki ry:n ryhmään, sieltä löytyy vertaistukea, jota et ehkä tiennyt tarvitsevasikaan. Itselläni ehti olla useita imetykseen liittyviä kysymyksiä, joita kyselin ja joihin yritin etsiä vastauksia. Tuohon ryhmään liityttyäni löysin joukon muita äitejä, jotka miettivät tai elivät parhaillaan jotakin vastaavaa. Moni äitiryhmä on sävyltään negatiivinen ja sisältää jonkinlaista kilpailuajatusta olla parempi äiti kuin toinen, tämä ryhmä on ihana poikkeus. Imetys on tärkeä asia ja siinä toinen äiti tukee toista! Katso myös sattuisiko omalla paikkakunnallasi kokoontumaan Imetyksen tuki ry:n ryhmä.

Imetystaipaleeseen on ehtinyt jo mahtua monelaista, mutta silti voin sanoa Ihana imetys!

Ja näin heiluu kassi ja kassi heiluu näin!

Olen aina valmistautunut jouluun ajoissa ostamalla lahjoja pitkin vuotta. Aina, kun kohdalle on tullut jotakin, jonka on ajatellut sopivan jollekulle olen sen ostanut. Inhoan tunnetta, että viime hetkillä ostaa jotakin "koska pitää ostaa". Viime vuonna olin ajoissa myös itsetehtyjen lahjojen osalta sillä vahva oletukseni oli, että loppuvuodesta en ehtisi ompelukoneen ääressä istuskella. Laskettuaika oli syyskuussa, mutta neiti tulikin jo vajaata kuukautta aiemmin, joten aika lyheni entisestään.

Ompelin lahjaksi kasseja muovikassi mallilla. Mainion ohjeen tähän olen löytänyt Pampau-blogista. Ekalla kerralla ompelin ohjeen mukaisesti vuorellisen kassin, mutta siitä tuli aikas tömäkkä eikä ehkä niin kovin käytännöllinen mukana kuljetettava. Siispä nyt ilman vuorta.

Kaikki kankaat olen ostanut Kangastuksen Ystävämyynneistä. Ihanan vahvoja kankaita. Näiden kankaiden kanssa ei ole tarvetta vuoritukselle!

 Muutama kassi ehti pakettiin jo ennen kuvaamista.

Surullista, että Kangastus meni konkurssiin. Heidän kankaansa miellyttivät omaa silmääni ja olivat kuosillisesti täysin verrattavissa esimerkiksi Marimekkoon. Vaikka Kangastuksella oli vuosia takana niin oliko se nimenä kuitenkin liian tuntematon?! Sokosissa ja Prismoissa ainakin myytiin Kangastuksen tuotteita sekä lisäksi heidän kangastaan oli ainakin Home-verhoissa, joissa Kangastus luki vain pienellä. Myös Etolassa oli Kangastuksen kangasta myynnissä. Kerran bongasin Unelmien Talo & Koti-lehdessä Kangastuksen kankaan, mutta siinä yhteydessä oli mainittu ostopaikaksi vain Etola. 

Onneksi ostin jokaisesta Kangastuksen Ystävämyynnistä kankaita varastoon, joten ihan heti eivät ole loppumassa. Olisin kyllä ostanut enemmänkin, kun olisin tiennyt ettei niitä enää saa, ainakaan sillä hinnalla. Ihania kankaitan ja mikä tärkeintä ihanan jämäkkää ja hyvä laatuista!

Vierashuoneen verhot

Nyt on taas yksi huone lisää verhotettuna. Olen antanut miehelle luvan kiinnittää verhotangot vasta sitä mukaa kuin verhot ovat valmistuneet jottei näyttäisi niin keskeneräiseltä. Juuri sopivasti satuin lukemaan vieläpä juttua jostain sisustuslehdestä, että verhot ovat taas tulossa muotiin. Oltiin kuulemma eletty juuri kautta jolloin verhottomat ikkunat olivat trendikkäät. Jaaaa, enpäs ole tiennyt. Sitä on siis elelty suorastaan trendikkyyden aallon harjalla.

Se, että verhotangot on saanut kiinnittää vasta verhojen valmistuttua on tarkoittanut myös sitä, että verhot ovat välillä odottaneet sitten vastaavasti sitä tankojen kiinnitystä. Mutta nyt on kaikki valmista vierashuoneen osalta. Tein verhoista tällaiset valelaskosverhot. Vielä puuttuu verhot neidin huoneesta ja keittiön vähän haasteellisemmasta ikkunasta.

Kuviokangas Kangastuksen Astrid

Valkoinen on lakanasta. Hassua sinänsä, että tuli halvemmaksi ostaa lakana kuin metritavarana lakanakangasta paikallisesta kangaskaupasta. Ostaessa mietin, että onko kuitenkaan oikein tehdä näin?! Ostaa ja leikata valmis tuote ihan muuhun käyttöön.

Kodistamme löytyy 10 ikkunasta Kangastuksen myynneistä ostamistani kankaista ommellut verhot ja kahteen on vielä tulossa. Vain yhdessä kotimme ikkunassa on muuta kuin Kangastusta. :)